torstai 27. huhtikuuta 2017
Поездка в Москву
По-моему, это были просто чудесные две недели в Москве! Для меня в особенности т.к. я там была впервые! Всю свою жизнь я думала, что мне не понравится этот город, однако я ошибалась) Как только мы вышли из вагона и направились на вокзал, я сразу почувствовала, что я в России, не могу сказать, как, но в голове возникла мысль, что я дома. Погода в этот день была пасмурная, так что все вокруг казалось серым, сырым и холодным, но осознавание того что я сейчас в столице своей Родины, грело душу.
Первое, что бросается в глаза в большом городе это огромное количество людей, машин и домов, все вокруг куда-то спешат и торопятся и ты сам по неволе начинаешь соответствовать быстрому ритму жизни, этого мне часто не хватает в Финляндии. В России просыпается какой-то азарт и хочется постоянно чем-то заниматься, а не сидеть на одном месте)
В таком огромном городе, как Москва, каждый может найти себе развлечение и это на мой взгляд огромный плюс. За две недели я успела насладиться искусством, архитектурой города, общением с ребятами из Москвы, учебой на родном языке, прогулками с одноклассниками, вкуснейшей разно-национальной едой (в особенности понравилась японская кухня).
Наша гостиница находилась в хорошем, спокойном районе, не очень далеко от центра. Сейчас прямо у гостиницы должны открыть новую станцию метро, так что в будущем будет очень удобно. Также рядом был магазин, банк, различные кафешки и автобусная остановка, в общем все, что нужно для жизни.
В этом году мы жили и учились в одном месте, что не могло не радовать т.к. за вечер уставшие ноги, утром ну никак не могли куда-то идти. Еда, которую давали на завтрак была в основном вкусная, что тоже огромный плюс, ведь вкусный завтрак – это хорошее начало дня! Потом мы учились обычно до 13-14 часов. У нас были замечательные преподаватели, на уроках которых было интересно и познавательно. После учебы было куча свободного времени и можно было заняться тем чем только захочешь, в пределах разумного конечно же))
В общем я осталась довольной поездкой и если появится возможность, то я советую всем туда ехать, т.к. это отличный способ попробовать жить без родителей и набраться опыта самостоятельной жизни.
Наталья
torstai 13. huhtikuuta 2017
Sukset esiin ja ladulle!
Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi päätimme järjestää Suomi100-hiihtohaasteen Lappeenrannan yksikössä. Haasteen tarkoituksena oli korostaa tavoitteen asettamista itselleen ja itsensä haastamista liikunnallisesti. Lisäksi halusimme muistuttaa, miten kiva hiihtämisen ohella on nauttia ulkona liikkumisesta ja luonnosta. Hiihtosuorituksia sai tehdä 17.2.–31.3.2017 koulun liikuntatunneilla ja vapaa-ajalla.
Haasteeseen saivat osallistua kaikki luokat eskarista 9. luokkaan sekä opettajat ja muu henkilökunta. Luokan parhaat hiihtäjät palkittiin kunniakirjalla, ja yli sata kilometriä hiihtäneet saivat hiihtojuomapullovyön koulun Suomi100-juhlassa.
Haasteessa nousi esille oppilaiden uskomattomia tuloksia. Jopa eskarilaiset kirjasivat hiihtovihkoihinsa 5, 10 ja 15 km suorituksia. Sadan kilometrin hiihtäjiä löytyi luokilta 1, 3, 4, 5 ja 6. Parhaina luokkina yhteiskilometrien mukaan palkittiin 2. lk (228 km), 3. lk (699 km) ja 5. lk (973 km). Yhteensä kaikki oppilaat hiihtivät 2 801 kilometriä.
Opettajien ja muun henkilökunnan sarjassa oli myös monta innokasta osallistujaa. Kolme opettajaa sivakoi yli 100 km, mutta koulumme oma hiihtokuningatar on Eeva Rasa, joka hiihti yli 300 km!
Yhteensä kaikki oppilaat ja opettajat hiihtivät 3 588 kilometriä! Näillä kilometreillä hiihtäisi Lappeenrannasta Lappiin ja takaisin melkein kaksi kertaa. Toivottavasti saamme ensi vuonna kilometrejä lisää, jotta ne riittäisivät paluumatkaankin (tai jopa kolmanteen keikkaan).
Haasteeseen saivat osallistua kaikki luokat eskarista 9. luokkaan sekä opettajat ja muu henkilökunta. Luokan parhaat hiihtäjät palkittiin kunniakirjalla, ja yli sata kilometriä hiihtäneet saivat hiihtojuomapullovyön koulun Suomi100-juhlassa.
Haasteessa nousi esille oppilaiden uskomattomia tuloksia. Jopa eskarilaiset kirjasivat hiihtovihkoihinsa 5, 10 ja 15 km suorituksia. Sadan kilometrin hiihtäjiä löytyi luokilta 1, 3, 4, 5 ja 6. Parhaina luokkina yhteiskilometrien mukaan palkittiin 2. lk (228 km), 3. lk (699 km) ja 5. lk (973 km). Yhteensä kaikki oppilaat hiihtivät 2 801 kilometriä.
Opettajien ja muun henkilökunnan sarjassa oli myös monta innokasta osallistujaa. Kolme opettajaa sivakoi yli 100 km, mutta koulumme oma hiihtokuningatar on Eeva Rasa, joka hiihti yli 300 km!
Yhteensä kaikki oppilaat ja opettajat hiihtivät 3 588 kilometriä! Näillä kilometreillä hiihtäisi Lappeenrannasta Lappiin ja takaisin melkein kaksi kertaa. Toivottavasti saamme ensi vuonna kilometrejä lisää, jotta ne riittäisivät paluumatkaankin (tai jopa kolmanteen keikkaan).
Eino Leinoa lainaten
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu –
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul’ ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll’ on myötä,
kun latu on aukaistu edessään –
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens’ itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, –
Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss’ –
Suomi100-hiihtohaastetiimi: Sami Puurtinen ja Terhi Tyyskä
tiistai 11. huhtikuuta 2017
Joensuun yksikön uudet tilat
Joensuun yksikkö aloitti koulunkäynnin uusissa tiloissa talviloman jälkeen. Uusi koulu sijaitsee Kaislakadulla, vanhoissa aikuisopiston tiloissa, jotka on muokattu koulullemme sopivaksi. Tilat saavat kiitosta valoisuudesta, raikkaasta sisäilmasta ja siitä, että tilat pääsääntöisesti ovat hyvin yhteydessä toisiinsa.
Koulumme välitunnin viettomahdollisuudet ovat parantuneet huimasti uusien pingispöytien ja säkkituolien myötä. Oppilaat saivat oppilaskunnan hallituksen välityksellä olla päättämässä säkkituolien värejä.
Ulkona välitunteja viettävien iloksi koulun pihalle on rakennettu uusia aktiviteetteja. Erityisen suosittuja ovat olleet uusi kiipeilyteline sekä hämähäkkikeinut.
Kouluruokailumme tapahtuu ravintola Kanervassa. Ruoka on kerrassaan herkullista ja sieltä on myös mahdollisuus ostaa välipalaa koulun jälkeen.
Mukavan lisän koulutyöhömme ovat tuoneet uudet, kirkkaanvihreät loksut. Ne ovat vanhasta koulusta poiketen tarkoitettu kaikille kolmasluokkalaisille, ja sitä vanhemmille oppilaille.
Uudet luokkatilat ovat vaaleita ja sisustukseltaan moderneja. Uudessa koulurakennuksessa on mukavaa jatkaa koulunkäyntiä raikkaasta sisäilmasta nauttien!
perjantai 24. maaliskuuta 2017
Joensuun yksikön muutto
Ensimmäisenä saimme tietää muutosta luokkalaisilta ja muilta oppilailta. Kaikki tieto, jota muutosta kerrottiin, oli väärää. Opettajatkaan eivät tienneet muutosta paljoakaan. Vain rehtorimme tiesivät enemmän.
Miksi koulumme muuttaa?
- Huono sisäilma
- Rakennuspöly
- Vanha rakennus
- Huono sisäilma
- Rakennuspöly
- Vanha rakennus
Kysymyksiä Perttu Kivivuorelle:
- Miksi koulumme muuttaa? Muutos tapahtuu sisäilman takia.
- Miltä tuntuu muuttaa? Vaikealta, ja toisaalta on ihan mukava asia.
- Miten muutto valmistelut vaikuttavat oppitunteihin? Tosi paljon tapahtuu täällä viimeisellä viikolla. Kirjat viedään pois, pakko miettiä, miten toimitaan eri tavalla.
- Miltä uusi koulu vaikutti? Hyvä liikuntasali, tilat ovat puhtaita, hyviä. Ruokala on kivempi. On se aika erilainen.
maanantai 13. helmikuuta 2017
Viimeisten ja ensimmäisten joukossa
Itä-Suomen koulun ovet olivat vielä puisia, kun minä niistä ensimmäistä kertaa sisään astelin syksyllä 2005. Opiskelu Itä-Suomen koulussa alkoi vasta 5. luokalla siellä Armilan koulun vanhassa keltaisessa mökissä. Tavallaan me oltiin lajimme viimeisiä, jotka näkivät sen vanhan, tai silloin vielä nuoren, Itä-Suomen koulun.
Talviloman jälkeen opiskelumaisemat jo vaihtuivat, sillä koulumme muutti uuteen rakennukseen Kesämäkeen. Sinä aikana tunsin kuuluvani osaksi jotain merkittävää ja historiallista, sillä samaan aikaan olin luokkalaisteni kanssa viimeisten ja ensimmäisten joukoissa. Muutenkin meidän koulu oli erilainen kuin muilla: se oli kaupungin uusin ja hienoin. Tänne ei päässyt opiskelemaan kuka tahansa, eikä muissa kouluissa käyty luokkaretkillä Moskovassa ja Pietarissa. Me osattiin arvostaa erilaisuuttamme silloin ja niin myös tänäkin päivänä ollaan kiitollisia siitä, että saatiin opiskella ISKissä tiiviissä porukassa – kaukana massatuotantokouluista.
Kuitenkin jos yhdeksäsluokkalaiselta minulta ja luokkalaisiltani kysyttäisiin Itä-Suomen koulun vahvuuksia opiskelijan näkökulmasta, niin päällimmäiseksi nousisivat juuri nuo edellä mainitut luokkaretket ja modernit luokkatilat. Koulun suurimmat vahvuudet huomaa vasta ajan ja kokemuksen myötä. Monelle meistä venäjän kieli tuntui kaukaiselta ajatukselta ysiluokalla. Siihen mennessä monelta oli jo kadonnut se kipinä, joka joskus starttasi kiinnostuksen venäjää kohtaa ja motivoi sen opiskelemista vitosluokan alussa. Parinkymmenen hengen luokasta vain kolme jatkoi Itä-Suomen koulun lukioon. Yksi niistä kolmesta olin minäkin ja täten pääsin taas ISKin historian kirjoille, sen pienimpään (kolmen hengen) luokkaan.
Sinänsä ei tuossa mitään ongelmaa olekaan, sillä kaikki menivät opiskelemaan sinne, minne tahtoivat, mutta valitettavan monen kohdalla venäjän opiskelu päättyi siihen. Toki kieltä on hankala oppia, mutta se on vielä helpompi unohtaa. Varmaan moni vanhempi, joka päättää lapsen opiskelusta Itä-Suomen koulussa, näkee sen investointina tulevaisuuteen. Siinä vaiheessa, kun venäjää on opiskellut yli viisi vuotta, niin se ei ole enää taakka, vaan sitä voi pitää jo vahvuutena. Monelle entiselle luokkalaiselle olenkin sanonut, että he antoivat periksi juuri, kun hankalin oli jo takana.
Näitä ”venäjän kielellä saat töitä” -tarinoita meille kerrottiin opiskelun aikana paljon, mikä ei kuitenkaan innoittanut sen enempää venäjän opiskelua. Valitettavasti venäjän merkityksen todellisesti huomaa vasta kokemuksen kautta. Tarkennan kuitenkin, että työn saamiseksi kielen lisäksi on oltava myös muita taitoja. Lisäksi venäjän kielen tarve työpaikoilla vaihtelee aloittain ja alueittain.
Itse olen aina töihin päässyt ja venäjän kielen osaaminen on ollut työpaikoissa avainasemassa. Ensimmäiseen vakituiseen työtehtävään pääsin jo lukiolaisena. Keittiötarvikkeita valmistavan yrityksen tehtaanmyymälään kaivattiin venäjänkielistä myymäläapulaista, joten taisin olla tarpeeksi vakuuttava ja osasin tarpeeksi venäjää, kerta pääsin töihin. Toki työt veivät minut mukanaan ja opiskeluun taisi jäädä liian vähän aikaa.
Tuloksena lukiosta valmistuttuani en löytänyt itselleni jatko-opiskelupaikkaa – oli siis lähdettävä kokopäivätöihin. Onneksi taas kerran venäjän avulla pääsin Nuijamaan rajalle palvelemaan venäläisiä turisteja tax free -asioissa. Pari vuotta töitä tehneenä tajusin, että jokin ammatti on haettava tai muuten olen ikuisesti juoksemassa eri työpaikasta toiseen etsimässä itselleni mieluista työtä.
Punnittuani vahvuuteni ja mielenkiintoni päätin hakea yliopistoon jatkamaan venäjän kielen opintoja. Tällä hetkellä opiskelenkin toista vuotta Itä-Suomen yliopistossa venäjän kielen kääntäjäksi.
Vaikka siitä on jo aikaa, kun valmistuin Itä-Suomen koulusta, silti uskon monen tuskailevan tänä päivänä niitä samoja asioita kuin moni muukin iskiläinen minun aikoinani. Jatkaako vai lopettaako venäjän opiskelun? Jokainen tekee päätöksensä miten haluaa, mutta minua ainakin turhauttaisi opiskella yli viisi vuotta kieltä vain siksi, että sen voisi heti unohtaa.
Teksti ja kuvat: Leo Kurkinen
keskiviikko 8. helmikuuta 2017
Värikkäitä esityksiä Joensuun yksikön Talentissa
Joensuun yksikön tukioppilaat ja oppilastoimikunta järjestivät perinteisen Talent-kilpailun 27.1. 2017. Kaikki oppilaat eskareista ysiluokkalaisiin olivat seuraamassa ja kannustamassa esiintyjiä liikuntasalissa. Tänäkin vuonna esitykset olivat taidokkaasti tehtyjä ja monipuolisia. Saimme nauttia muun muassa tanssista, soitosta ja a cappella -laulusta. Tuomaristo koostui Jehki- ja Anna-Liisa-opettajista sekä kasiluokan tukioppilaista Hennasta ja Iina-Emiliasta.
Voittajaksi tuli kahdeksannen luokan Veronika Vlasova upealla laulullaan ja pianonsoitolla. Toiseksi tuomaristo valitsi toisen luokan tyttöjen sulavan ja taidokkaan tanssin. Kolmanneksi tulivat eskarin Voitto ja Reima vauhdikkaalla tanssillaan, jossa oli käytetty hienosti myös rekvisiittaa. Tänä vuonna järjestettiin myös yleisöäänestys. Sen voittivat toisen luokan tytöt mukaansatempaavalla tanssikoreografiallaan.
Kirjoittaja: Jenny Rajavuori 9. lk
sunnuntai 29. tammikuuta 2017
Open doors event
Open doors event was held on January 21st. 9th graders had their own tasks, some as guides, instructors and on some lessons students were helping as teachers' assistants. During morning hours a large part of visitors were either the parents of the school's students or their friends.
In the main building we had a discussion with one child's mother.
How old is your daughter?
– 3 years old.
Is she going to attend this school?
– Possibly yes, his older brother is already going to this school.
What grade is he in?
– In 4th grade.
Where did you hear about this school?
– At first? I don't remember anymore... At that time we lived in Helsinki and we were moving to Lappeenranta. My friend's kid was in this school, and I was looking for a school for my son.
Why this school and not Kesämäen koulu?
– The English one?
Yeah, for example.
– I think this one is better, because you learn English everywhere and I think it's valuable to know lots of different languages.
Thank you.
– You're welcome.
At forenoon exercise trail had had more 9th graders using it than kids that it was meant for. 2 kids had visited the track. A couple of 9th graders were colouring colouring pictures that were also meant for the kids. Still, the most important question remained; where were the candies meant for the children?
I asked a couple of questions from one 9th grader who was eeping an eye on the trick track.
Have there been a lot of people here?
– More than last year. Maybe three or four kids while I've been around. There were more visitors in the morning.
What is your opinion on this unusual school day?
– I prefer this to having normal lessons.
What do you think of the length of this school day?
– It's short enough for a Saturday.
The day went well and everyone left happily back home to spend their weekend in a beautiful, springlike weather.
Text and picture: Tuuli and Veera, 9th grade
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






