Mediakasvatusta yhdessä svetogorskilaisten kanssa

Koulumme Imatran ja Lappeenrannan yksiköt ovat mukana mediakasvatushankkeessa, jota tehdään yhteistyössä svetogorskilaisen koulu nro 1:n kanssa. Projektin tarkoituksena on, että oppilaat kehittävät ilmaisu- ja vuorovaikutustaitojaan, tutustuvat hankkeessa käytettävään mediaan, oppivat median käyttötaitoja ja ymmärtävät median käyttöä. Projektin aikana oppilaat tekevät suullisen venäjän video-opetusmateriaalia Youtube-kanavalle.

Johtava rehtori Katri Anttila ja venäjän opettaja Tatiana Panschin kävivät Svetogorskissa sopimassa hankkeen aikataulusta 10. syyskuuta. Hanke kestää syyslukukauden 2018 ja se toteutetaan Cultura-säätiön apurahalla. Imatralta mukana on venäjän opettaja Pavel Moshnikov.

Kuvassa vasemmalta svetogorskilaisen koulun rehtori Irina Ivanova, johtava rehtori Katri Anttila, venäjän opettaja Tatiana Panschin ja englannin opettaja Tatjana Zakrevskaja, joka vastaa hankkeen svetogorskilaisten osuudesta.

Teksti: Tatiana Panschin

Kutosten leirikoulu Pietarissa

Pietari-Paavalin linnoitus



Pietari-Paavalin linnoitus oli ensimmäinen kohde, jonne menimme Pietarissa. Se sijaitsi Jänissaarella ja menimme sinne bussilla.
 Pietari-Paavalin linnoituksessa oli muun muassa muuri, vankila, keskiajan kidutusvälinemuseo ja Pietari-Paavalin katedraali. Osa meistä pääsi käymään esimerkiksi vankilassa, mutta meidän ryhmä pääsi käymään vain Pietari-Paavalin katedraalissa lippuongelmien takia. Katedraalissa pääsi näkemään Venäjän tsaarien hautoja. Tämä oli hieno nähtävyys, vaikka kaikkiin paikkoihin ei päästykään.



Elli ja Penelope

Kävelykierros Pietarissa

Keskiviikkona kävimme koulussa ja luonnontieteen museossa, minkä jälkeen lähdimme kävelemällä katsomaan nähtävyyksiä. Näimme Talvipalatsin, Vaskiratsastajapatsaan ja Iisakin kirkon.
Talvipalatsi oli todella iso ja kaunis. Vaskiratsastajapatsaasta sai hyviä kuvia. Iisakin kirkon kupoli oli aivan ällistyttävän hieno. Siihen on käytetty sata kiloa kultaa. Kävelykierroksen loputtua suuntasimme metroasemalle, jonka metrolla menimme Nevski prospektille.

EV ja Lauri

Eläintieteellinen museo

Kävimme toisena matkapäivänä Pietarin Eläintieteellisessä museossa. Se on Venäjän ja Euroopan suurin eläintieteen museo. Menimme museoon sisään ja veimme takit narikkaan. Opettajat olivat ostaneet liput meille valmiiksi, joten pääsimme lähes heti kiertelemään museoon pienryhmissä.

Ensimmäisessä huoneessa oli paljon isoja vesieläimiä täytettynä ja niiden luurankoja sekä muita täytettyjä eläimiä. Siitä jatkoimme toisiin huoneisiin, joissa oli myös paljon erilaisia eläimiä, niin isoja kuin pieniäkin. Lisäksi museon yläkerrassa oli näyttely hyönteisistä.  Pietarin Eläintieteellinen museo oli kaikkien mielestä oikein mielenkiintoinen.



Reetta, Kaisla, Leevi ja Anton

Pietarhovi

Pietarhovissa oli paljon suihkulähteitä. Suihkulähteet olivat kultaisia ja hienoja. Suihkulähteet avattiin klo 11. Siellä oli myös jokin palatsi, jossa keisari vietti kesää.
Pietarhovi on Suomenlahden rannalla. Siellä on paljon kukkaistutuksia. Oli kiva käydä Pietarhovissa.

Onni, Kalle ja Sara

Samaan aikaan Lappeenrannassa

Koulussa teimme posterit, katsoimme elokuvan, piirsimme sarjakuvan ja pelasimme pingistä musiikin tunnilla. Minun mielestä se oli aika erilaista, että meitä oli vain viisi. Se oli kivaa ja hauskaa!

AM 

Terveysmessuilta harraste- ja ravintovinkkejä

Koulussamme vietettiin 20.1.2018 avoimien ovien päivää. 4. ja 8. luokan oppilaat huoltajineen olivat järjestäneet Liikunta- ja terveysmessut. Koulun alasalissa esittäytyivät eri lajien harrastajat: Imatran Ketterän jääkiekkoilijat, Saimaan muodostelmaluistelijat, Einolan tallin ratsastajat, Imatran voimistelijat, Imatran liikuntaseuralaiset, laskettelijat, partiolaiset, Rubik-harrastajat, karatekat ja judoilijat.

Terveysmessuosastoilla tutustuttiin terveelliseen ruokavalioon ja saatiin maistiaisia. Muilla pisteillä muistutettiin unen, rentoutumisen ja harrastusten tärkeydestä. Jaakkiman opiston opiskelijat olivat järjestäneet liikuntaan ja terveyteen liittyviä QR-kooditehtäviä eri puolille koulua.

4. luokan koulureportterit (Eino, Juuso ja Tuuli) haastattelivat messuilla kävijöitä. Tässä heidän yhteenvetonsa:

Haastattelimme yhdeksää messuilla kävijää, jotka olivat eri-ikäisiä. Tekemiemme haastattelujen perusteella kävijät viihtyivät hyvin. Kiinnostavia olivat esim. terveellinen ruokavalio, laskettelu ja Rubikin kuutiot. Mukavimpia pisteitä olivat karate, jääkiekko, laskettelu, voimistelu ja partio.
Suurin osan haastatelluista tuli tutustumaan messuihin, koska heidän lapsensa opiskelee Itä-Suomen koulussa.

Melkein kaikki oppivat jotain uutta messuilla. Suurin osa ei harrastanut samoja lajeja, joita koululla esiteltiin. Haastatelluista yksi harrasti laskettelua ja jääkiekkoa, toinen taas karatea ja yksi myös liikuntaa.

Koulureportterien kommentit lopuksi:
*haastattelu oli jännittävää, mutta kivaa
*mukavaa, että ihmiset suhtautuivat haastatteluihin myönteisesti ja vastasivat kysymyksiin reippaasti

Kiitos kaikille haastatteluumme osallistuneille!

Leo Tolstoi: Anna Karenina

Anna Karenina on Leo Tolstoin kirjoittama tarina 1870-luvun Moskovasta ja Pietarista. Kirja kertoo elävästi pietarilaisen virkamiehen vaimosta, Anna Kareninasta, joka sattuman kautta tutustuu kreivi Vronskiin ja rakastuu tähän palavasti. Teos kuvaa laajasti kaupunkien seurapiirejä ja tasapainoilua niiden ja kulissien takaisen elämän välillä.

Teoksen päähenkilö on Anna Karenina. Hän on luonteeltaan hyvin ystävällinen ja älykäs. Iloisen ja asiallisen luonteensa vuoksi hän on seurapiireissä hyvin pidetty henkilö. Sisimmässään Anna Karenina on kuitenkin epävarma ja ajoittain tyytymätön elämäänsä. Ulkonäöltään hän on kaunis. Hän on normaalivartaloinen, tummahiuksinen ja hänellä on selkeät kasvonpiirteet. Anna Karenina on naimisissa, mutta rakastunut toiseen mieheen. Elämässään hän tavoittelee onnea suuren rakkautensa kanssa yrittäen silti säilyttää asemansa Pietarin seurapiireissä. Tarinan edetessä ja asioiden mutkistuessa hänestä kuitenkin paljastuu synkkä ja hauras puoli, joka vaikuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomalla tavalla.

Anna Kareninan tapahtumapaikkoja ovat Pietari ja Moskova, joissa sijaitsee kirjan henkilöiden asuntoja ja huviloita. Henkilöiden kodit edustavat ylimystön tyyliä ja ovat melko prameita ja nykypäivään verrattuna museomaisia. Kirjassa kerrotaan myös työväenluokan asumisesta, mutta huomattavasti vähemmän. Työväenluokka asuu tietysti ylimystöä vaatimattomammin ja kompaktimmin. Maaseutua  kuvataan kauniiksi, avaraksi ja harvaanasutuksi. Kaupunkia kuvataan aika vähän, koska kuvaus keskittyy lähinnä juuri asumiseen. Pietarin ja Moskovan tunnettuja paikkoja tai nähtävyyksiä tekstissä ei näy.

Venäläisyys näkyy teoksessa selkeästi. Tapakulttuuriin liittyy selkeästi teitittely. Yhdestä henkilöstä voidaan puhua useilla eri nimillä riippuen siitä, kuka puhuu. Henkilöstä saatetaan käyttää pelkkää etunimeä, lempinimeä, etunimeä ja isännimeä tai etunimeä ja sukunimeä, joten koko ajan täytyy olla todella tarkkana siitä, kenestä puhutaan. En ole aikaisemmin lukenut venäläistä kirjallisuutta, enkä siksi tunne sen kielellisiä tai kerronnallisia piirteitä. Sen kuitenkin huomasin, että teoksessa suosittiin pitkiä virkerakenteita ja yksi virke saattoi olla jopa yhden kappaleen pituinen

Kirjassa näkyy selkeänä teemana onnen tavoittelu ja toisaalta myös onnen hauraus. Anna Karenina tavoittelee onnea rakkautensa kanssa ja auttaa myös muita löytämään sen. Toisaalta teos kuvaa osuvasti sitä, kuinka pienet asiat voivat saada asiat täysin toiselle tolalle, eivätkä välttämättä aina hyvään suuntaan.

Anna Karenina oli tavallaan kiinnostava, mutta myös melko raskas luettava. Virkkeet olivat välillä todella pitkiä ja tämän vuoksi lauseen pääasia meinasi välillä joutua hukkaan. Miljöötä ja esimerkiksi henkilöiden vaatteita kuvailtiin erittäin yksityiskohtaisesti, välillä mielestäni aivan liian pitkästi. Toisaalta kuvaukset olivat taidokkaasti toteutettuja ja saivat lukijan ajattelemaan tapahtumapaikkoja ja sen ajan elämää. Välillä tuntui, että tapahtumat eivät edenneet kirjassa ollenkaan ja jotain tiettyä ja melkoisen vähäpätöistä tapahtumaa kuvattiin monta monituista sivua. Tämä teki ainakin itselleni lukemisen välillä melkoisen puuduttavaksi. Loppuratkaisu oli mielestäni hiukan tylsä ja ennalta arvattava. Pidin kuitenkin siitä, että silloin kun jotain tapahtui, tapahtumasta kerrottiin tarkasti eikä mikään jäänyt epäselväksi. Myös kirjan kieli oli kiinnostavaa. En kuitenkaan suosittele teosta sellaiselle, joka ei normaalisti lue paljon juuri sen pituuden (910 sivua) ja melko yksityiskohtaisen kerronnan vuoksi.

Teksti: Emma

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.

Uusia lukukokemuksia itänaapurista

Piru ja muita kertomuksia -novellikokoelman kaikkien novellien tapahtumat sijoittuvat Tarusa-nimisen kaupungin ympäristöön. Tarusaa ei kuitenkaan suuremmin kuvailla teoksessa, mutta kirjaa lukiessa siitä selvisi hieman tietoa. Tarusa on hyvin pieni kaupunki Moskovan lähellä, joka sijaitsee Tarusa-joen varrella. Tarusassa on muutamia suurempia kartanoita, sekä normaaleja venäläisiä taloja, joissa asustaa lapsiperheitä. Novelleissa mainittiin myös muutamaan otteeseen Venäjän pääkaupunki Moskova. Tämä johtuu osittain siitä, että Tarusa sijaitsee Moskovan lähellä.

Teoksen kirjoittaja Marina Tsvetajeva on itse kirjan päähenkilö. Hänen ikä vaihtelee teoksen aikana, sillä kokoelman novellit sijoittuvat suurelle aikavälille. Marina on kiinnostunut paljon ympärillä tapahtuvista asioista. Hän on silti myös rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Marinalla on todella läheiset suhteet hänen perheeseensä, ja etenkin hänen siskoonsa.

Äidin-satu novellissa Marinan ja hänen siskonsa äiti kertoo opettavaisen sadun. Äidin idea kertoa satu lähti siitä, kun hänen tyttärensä halusivat tietää kumpaa hän rakastaa enemmän. Äidin tavoite novellissa on sadun välityksellä opettaa kahdelle tyttärelleen, että hän rakastaa heitä molempia yhtä paljon.

Äidin-satu novellissa päällimmäisenä teemana on lähimmäisen rakkaus. Teoksen teema tulee monta kertaa ilmi, kun äiti kertoo satua tyttärilleen. Selkeimmin teema tulee esille, kun äiti on tilanteessa, jossa hänen pitäisi luopua toisesta tyttärestään, mutta hän uhraisi mieluummin oman henkensä.

Lukemassani kirjassa tuli heti ensimmäisillä sivuilla vastaan venäläisiä piirteitä. Esimerkiksi kirjailija kertoo tekstissään heti perheestään ja käyttää siskostaan nimeä Asja. Asja on siis on lempinimi Annalle. Kertoja Marina käyttää itsestään myös tekstin aikana nimitystä Musja. Tekstissä myös huomaa, kuinka tärkeä uskonto on hänelle. Tämä asia viittaa siis venäläisyyteen, sillä Venäjällä uskonto on enemmän mukana arkipäiväisessä elämässä verrattuna Suomeen.

Jälkikäteen teoksesta jäi mieleeni hieman sekava olo. Teoksen ensimmäiset novellit olivat helpommin ymmärrettävissä kuin jälkimmäiset novellit. Jälkimmäisissä novelleissa oli pitkiä virkkeitä, joka oli yksi syy, miksi tekstiä oli vaikea ymmärtää. Tosin en ole aiemmin lukenut hirveästi novelleja, joten en voi kritisoida tai vertailla teosta muihin novellikokoelmiin.

Teksti: Nuutti

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.

Sergei Gluhovski: Metro 2033

Metro 2033 on ydinsodan jälkeiseen Moskovaan sijoittuva scifi-kirja. Vaikka kirja onkin venäläisen kirjailijan kirjoittama, venäläisyys näkyy kirjassa vain lähinnä ihmisten nimien ja kirjassa mainittujen paikkojen myötä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Moskovaan, lähinnä sen metroon, koska ydinsota on tehnyt maanpinnasta ihmiselle asuinkelvottoman. Metrokaan ei ole järin hyvässä kunnossa. Tunnelit ovat osittain romahtaneita ja homeisia. Asemilla, joissa ihmiset asuvat, on likaista ja valaistus on huono. Toki on myös asemia, jotka ovat hyväkuntoisia, kunnostettuja ja valaistuja, mutta niitä on huomattavasti vähemmän. Metro ei ole myöskään turvallinen paikka. Sairaudet ja säteilyn synnyttämät mutantit vainoavat useita asemia.

Teoksen päähenkilö on vähän yli 20 vuotta vanha Artjom, jonka vanhemmat kuolivat hänen ollessaan pieni. Artjom on utelias ja haluaa auttaa muita. Joskus häntä ärsyttääkin, kun häntä pidetään liian nuorena ja kokemattomana, eikä hänen siksi anneta osallistua kaikkiin operaatioihin. Artjom asuu VDNH-asemalla, joka on lähiaikoina joutunut useiden mutanttien hyökkäysten kohteeksi. Artjom saa tehtäväkseen viedä salaperäinen viestin Polikseen, metron loisteliaimpaan asemaliittoon, jossa voitaisiin mahdollisesti auttaa VDNH:n ja samalla koko metron tilannetta. Kuten arvata saattaa, matka ei suju ongelmitta, vaan Artjom kokee matkallaan useita vaaroja ja pääsee perille useiden mutkien kautta.

Kirja käsittelee ihmiskunnan selviytymistä maan alla, paikassa, jonne se on omien tekojensa seurauksena pakotettu menemään. Ihmisestä, joka on pitkään hallinnut maailmaa ja alistanut muut lajit tahtoonsa, on tullut pelkkä tunnelirotta, joka joutuu taistelemaan selviytymisensä puolesta.

Teoksen aihe on hyvä ja sen idea on nerokas. Toteutus sen sijaan ei ole mielestäni yhtä hyvä. Kirja on kyllä tapahtumarikas ja jännitystä ei puutu, mutta jotain se jää vielä kaipaamaan. Ehkäpä se johtuu siitä, että kirjan lukemisen aikana ainakaan itselleni ei tullut sellaista tunnetta, että on pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myöskin kirjan lukeminen oli aika katkonaista ja vaivalloista, koska siinä mainittiin paljon metroasemia, joiden sijainti piti sitten aina tarkistaa kirjan ohessa olevasta metrokartasta. Ehkäpä Moskovassa asuvalle kirjan lukeminen olisi helpompaa, kun tietäisi paikkoja jo etukäteen. Kirjalle on julkaistu myös jatko-osa, Metro 2034, mutta sen verran vakuuttava tämä kirja ei ollut, että haluaisin lukea sille jatkoa.

Teksti: Maija

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.

Haastattelussa agility-harrastaja

Imatran yksikössä taiteiltiin erilaisia mediatuotoksia viimeisessä jaksossa, kun seiskaluokkalaisilla oli viestinnän valinnaiskurssi. Tällä videolla Suvi-Tuuli Skyttä kertoo, millainen harrastus on agility. Kameran takana ovat Essi Urpalainen, Sani Rantanen ja Senna Tuuli.

ISK loisti PISA-tutkimuksessa!

Itä-Suomen suomalais-venäläinen koulu sai valtakunnallista julkisuutta pari viikkoa sitten, kun Hufvudstadsbladet kirjoitti mairittelevan artikkelin koulumme kielten opetuksesta. Lehden kaksi toimittajaa vieraili koulussamme ja tutustui kielten opetukseemme. Edellisen kerran samat toimittajat kävivät koulussamme jutun teossa vuonna 2005. Paljon on koulussamme muuttunut noista ajoista eikä vähiten siksi, että opetus alkaa nyt jo esiopetuksesta ja ensimmäiseltä luokalta. 

Muutoksia on tullut myös venäjän kielen opetukseen CLIL-opetuksen myötä. Myös muiden kielten kuin venäjän opiskelu koetaan koulussamme hyvin tärkeänä. Toimittajat haastattelivat rehtorien ja opettajien lisäksi myös koulumme entisiä oppilaita ja opiskelijoita. Oli ilo huomata, miten positiivisesti entiset oppilaamme suhtautuvat kouluumme ja miten suuresti he arvostavat venäjän kielen taitoaan, jonka koulustamme ovat opintojen ansiosta saaneet. Kyseiset nuoret ovat jo pitkällä jatko-opinnoissaan niin yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa kuin opistotason oppilaitoksissa. Venäjän kielen taito on jo tässä vaiheessa avannut heille monia ovia niin työmarkkinoilla kuin opiskelussaankin. 

Olemme kielikoulu, mutta myös muut oppiaineet ja niiden opiskelu on tärkeää. Itä-Suomen koulun oppilaat osallistuvat vuosittain kansainväliseen PISA-arviointiin. PISA 2015 -pääkokeeseen otti osaa Suomessa 5882 oppilasta 168 koulusta. Kouluista 159 oli perusopetuksen yläkouluja, loput yksityiskouluja tai toisen asteen oppilaitoksia. PISA-kokeessa mitattiin oppilaiden osaamista luonnontieteissä, matematiikassa ja lukutaidossa. Olemme iloisia ja ylpeitä siitä, että koulumme kuuluu juuri julkaistujen koetulosten perusteella valtakunnallisessa jakaumassa parhaiten menestyneeseen neljännekseen kaikissa kolmessa arviointialueessa. Tästä kiitos teille oppilaat, opettajat ja huoltajat!

Lähde: PISA 2015 -pääkokeen tuloksia/koulukohtainen palaute.

Itä-Suomen koulun menestystarina venäjän kielen ja kulttuurin opettamisessa jatkuu edelleen. Pyrimme jatkuvasti parantamaan opetustamme, oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista ja toimintatapojamme niin, että vahvan venäjän kielen ja venäläisen kulttuurin osaamisen lisäksi oppilaat ja opiskelijat saavat parhaat mahdolliset eväät tulevaisuutta varten kaikilla osa-alueilla.

Teksti: Katri Anttila, johtava rehtori

Keittäjien haastattelu Keke-viikolla

Koulumme Keke-viikon tiimoilta halusimme selvittää, mistä keittolan biojätteet muodostuvat ja mihin ne päätyvät, joten kyselimme näitä asioita koulumme keittäjiltä. Halusimme myös kysellä asioita, joita oppilaat eivät välttämättä keittolan toiminnasta tiedä.

Mikä on oppilaiden lempiruoka? Makaronilaatikko

Mikä on oppilaiden inhokkiruoka? Kaalikeitto ja kaalilaatikko

Mitä päätyy eniten bio-jätteisiin? Hedelmien kuoria ja karoja sekä hampurilaistarvikkeita

Mihin hävikki päätyy? Mullaksi ja bio-jätteisiin

Mistä ruoka tulee? HK:lta tulee lihat, Korpelalta vihannekset, Astikkalalta marjat, Arlalta maitotuotteet ja rasvat ja Merinovalta muita tuotteita.

Onko tulevaisuudessa suunniteltu uusia ruokalajeja? Ruokalistat suunnitellaan kolme kertaa vuodessa ja silloin ne uusiutuvat.

Onko ruokalassa tarpeeksi tilaa? Ei, tilaa on aivan liian vähän. Pitäisi olla ainakin kolme kertaa samankokoiset tilat.

Miten otatte huomioon eri kulttuurien ruokailutottumukset? Kulttuurit otetaan huomioon siten, että on monia ruokavaihtoehtoja.

Haastattelijat: Linda, Venny, Sani ja Inka, 7.lk.
Kuva: Essi Urpalainen

Mikä KEKE-viikko?

Imatran yksikössä vietettiin marraskuussa 21.–25.11. kestävän kehityksen viikkoa. Viikon aikana oppitunneilla ja välitunneilla askarreltiin kierrätysmateriaaleista, katsottiin aiheeseen liittyviä dokumentteja, opiskeltiin KEKE-sanastoa eri kielillä, juotiin Reilun kaupan kaakaota ja tutustuttiin Maailma 2030 -näyttelyyn.

Haastattelimme eri luokkien oppilaita KEKE-viikosta: Mitä tehtiin ja mitä jäi mieleen?

Mitä normaalista poikkeavaa teitte KEKE-viikolla?
– 3. lk. Aatos ja Emma: askartelimme kierrätysmateriaaleista.
– Esikoulu: Onni ja Sini: Askartelimme biojätepusseja taittelu oli kivaa mutta hankalaa.
– 6. lk. Viivi: Teimme monisteita ja puhuimme ilmastonmuutoksesta.
– 8. lk. Mette: Tunneilla puhuttiin aiheesta.
– 8. lk. Erno: Keskityin siihen, kuinka paljon otin ruokaa.

Mikä jäi mieleen?
– 3. lk. Aatos ja Emma: Päivänavaus.
– Esikoulu: Onni ja Sini: Askartelu, taittelut.
– 6. lk. Viivi: Ilmastonmuutoksesta puhuminen
– 8. lk Erno: Aamunavaus
– 8. lk Mette: erikoistunnit liittyen KEKE-viikkoon

Mitä mieltä olitte KEKE-viikosta?
– 3. lk Aatos ja Emma: Paras viikko!
– Esikoulu Onni ja Sini: Se oli kiva.
– 6. lk Viivi: Ihan kiva :)
– 8. lk Erno ihan kiva:)
– 8. lk Mette tosi kiva!

Haastattelijat: Essi ja Senna, 7. lk.
Kuvat: Tiina Seppälä

Vieraana kirjailija Mila Teräs

Maanantaina 28.11.2016 kirjailija Mila Teräs vieraili koulullamme. Hän kertoi omasta lapsuudestaan, kirjoittamisestaan ja urastaan 5.–9.-luokkalaisille. Teräs kertoi kirjoittaneensa ja lukeneensa aina paljon. Päiväkirjan kirjoittamisen hän aloitti 8-vuotiaana. Ensimmäisen novellinsa hän sai julkaistua 13-vuotiaana. Sen aiheeseen perustui myöhemmin hänen esikoisromaaninsa.

Kirjoja:
• Tyttö tulevaisuudesta (esikoisromaani)
• Sininen huone (nuortenkirja)
• Hämärinkäinen (lastenkirja)
• Perhosen varjo (nuortenkirja)
• Noitapeili (nuortenkirja)

Teräksellä oli lopussa aikaa, joten kysyimme häneltä pari kysymystä:

Montako kirjaa olet kirjoittanut?
– Olen kirjoittanut 16 kirjaa.

Milloin aloitit kirjojen kirjoittamisen?
– Aloitin kirjojen kirjoittamisen vuonna 2004.

Mistä kirjoitat mieluiten?
– Kirjoitan mieluiten fantasiakirjoja.

Miten suunnittelet kirjasi?
– Käyn eri paikoissa tekemässä muistiinpanoja, mutta en muuten kauhean tarkkaan.

Onko sinulla kirjailijaidolia?
– On, esimerkiksi Tove Jansson.

Mitä harrastuksia sinulla on?
– Opiskelen italiaa ja joogaan.

Haastattelu, teksti ja valokuva: Kerttu, Janita, Linda ja Laura, 7.lk.

”Pysähdy-katso-kuuntele-katso-kävele” Kummit opastivat ekaluokkalaisia liikenneturvapäivänä

Imatran yksikön kuudennella ja ensimmäisellä luokalla oli yhteistä kummitoimintaa keskiviikkona 5.10. Aamulla kokoonnuttiin luokkaan yhdessä, ja Suvi- ja Tiina-opettajat kertoivat, että toimintapisteitä olisi viisi. Jokaisen pisteen tarkoitus oli opettaa pienille liikenteessä toimimista. Pisteiden aiheina oli suojatien ylittäminen, heijastimet, liikennemerkit, pelit ja pyöräilykypärän käyttö. Kuutosluokkalaiset kummit opastivat pisteillä.


Ensimmäisen pisteen aiheena oli suojatien ylittäminen: Pisteen ideana oli opettaa lapsi ylittämään tie turvallisesti. Muistisääntönä oli pysähdy-katso-kuuntele-katso-kävele. Osallistujille myös maalattiin suojatie käteen tai naamaan.


Toisella pisteellä leikittiin leikkiä "piilossa pimeässä". Heijastimia piilotettiin pimeään huoneeseen ja niitä piti etsiä valon avulla. Kolmannella pisteellä taas väritettiin yhdessä kummioppilaan kanssa liikennemerkkejä ja kummioppilaat saivat suunnitella varoituskyltin koulun sisätiloihin.


Pelipisteessä pelailtiin turvapupu.net -sivuston pelejä. Oli tienylityspeli, muistipeli, koulumatkapeli, mikä ääni ja liukupulma.

Viimeisellä pisteellä taas Suvi-opettaja näytti meille videon, jossa näytettiin, kuinka pyöräilykypärä suojaa. Opettelimme myös netissä laittamaan kypärän päähän siten, että se suojaa päätä.


Kaikki ekaluokkalaiset pitivät päivää kivana. Kyselimme heiltä, mistä pisteestä he pitivät eniten, mitä he oppivat ja mitä pistettä olisi voinut parantaa.

Ekaluokkalaisten suosikkipiste oli pelipiste.
– Pelipiste oli paras, koska siellä sai pelata, kertoi Isabel.

Parhaat pelit Turvapupussa olivat heidän mielestään suojatien ylittäminen, äänten tunnistaminen, koulumatka ja muistipeli.

Tapahtumasta ekaluokkalaiset oppivat ainakin, miten tie ylitetään: – Ei saa ajaa tien yli ilman katsomista, muisteli Martin.

Parantamisen varaa olisi ollut heidän mielestään ainakin suojatienylityspisteessä ja heijastinpisteessä: – Suojatienylityspiste oli tylsin, koska siinä piti vain kävellä, kertoi Eerika.

Osa taas ei innostunut heijastinpisteestä: – Se oli tylsin, koska piti vain etsiä heijastimia, kommentoi Siiri.

Kirjoittajat: Sandra Strömberg ja Kiia Hänninen


Kuvat: 
Olga Chevtsov