tiistai 2. tammikuuta 2018

Leo Tolstoi: Anna Karenina

Anna Karenina on Leo Tolstoin kirjoittama tarina 1870-luvun Moskovasta ja Pietarista. Kirja kertoo elävästi pietarilaisen virkamiehen vaimosta, Anna Kareninasta, joka sattuman kautta tutustuu kreivi Vronskiin ja rakastuu tähän palavasti. Teos kuvaa laajasti kaupunkien seurapiirejä ja tasapainoilua niiden ja kulissien takaisen elämän välillä.

Teoksen päähenkilö on Anna Karenina. Hän on luonteeltaan hyvin ystävällinen ja älykäs. Iloisen ja asiallisen luonteensa vuoksi hän on seurapiireissä hyvin pidetty henkilö. Sisimmässään Anna Karenina on kuitenkin epävarma ja ajoittain tyytymätön elämäänsä. Ulkonäöltään hän on kaunis. Hän on normaalivartaloinen, tummahiuksinen ja hänellä on selkeät kasvonpiirteet. Anna Karenina on naimisissa, mutta rakastunut toiseen mieheen. Elämässään hän tavoittelee onnea suuren rakkautensa kanssa yrittäen silti säilyttää asemansa Pietarin seurapiireissä. Tarinan edetessä ja asioiden mutkistuessa hänestä kuitenkin paljastuu synkkä ja hauras puoli, joka vaikuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomalla tavalla.

Anna Kareninan tapahtumapaikkoja ovat Pietari ja Moskova, joissa sijaitsee kirjan henkilöiden asuntoja ja huviloita. Henkilöiden kodit edustavat ylimystön tyyliä ja ovat melko prameita ja nykypäivään verrattuna museomaisia. Kirjassa kerrotaan myös työväenluokan asumisesta, mutta huomattavasti vähemmän. Työväenluokka asuu tietysti ylimystöä vaatimattomammin ja kompaktimmin. Maaseutua  kuvataan kauniiksi, avaraksi ja harvaanasutuksi. Kaupunkia kuvataan aika vähän, koska kuvaus keskittyy lähinnä juuri asumiseen. Pietarin ja Moskovan tunnettuja paikkoja tai nähtävyyksiä tekstissä ei näy.

Venäläisyys näkyy teoksessa selkeästi. Tapakulttuuriin liittyy selkeästi teitittely. Yhdestä henkilöstä voidaan puhua useilla eri nimillä riippuen siitä, kuka puhuu. Henkilöstä saatetaan käyttää pelkkää etunimeä, lempinimeä, etunimeä ja isännimeä tai etunimeä ja sukunimeä, joten koko ajan täytyy olla todella tarkkana siitä, kenestä puhutaan. En ole aikaisemmin lukenut venäläistä kirjallisuutta, enkä siksi tunne sen kielellisiä tai kerronnallisia piirteitä. Sen kuitenkin huomasin, että teoksessa suosittiin pitkiä virkerakenteita ja yksi virke saattoi olla jopa yhden kappaleen pituinen

Kirjassa näkyy selkeänä teemana onnen tavoittelu ja toisaalta myös onnen hauraus. Anna Karenina tavoittelee onnea rakkautensa kanssa ja auttaa myös muita löytämään sen. Toisaalta teos kuvaa osuvasti sitä, kuinka pienet asiat voivat saada asiat täysin toiselle tolalle, eivätkä välttämättä aina hyvään suuntaan.

Anna Karenina oli tavallaan kiinnostava, mutta myös melko raskas luettava. Virkkeet olivat välillä todella pitkiä ja tämän vuoksi lauseen pääasia meinasi välillä joutua hukkaan. Miljöötä ja esimerkiksi henkilöiden vaatteita kuvailtiin erittäin yksityiskohtaisesti, välillä mielestäni aivan liian pitkästi. Toisaalta kuvaukset olivat taidokkaasti toteutettuja ja saivat lukijan ajattelemaan tapahtumapaikkoja ja sen ajan elämää. Välillä tuntui, että tapahtumat eivät edenneet kirjassa ollenkaan ja jotain tiettyä ja melkoisen vähäpätöistä tapahtumaa kuvattiin monta monituista sivua. Tämä teki ainakin itselleni lukemisen välillä melkoisen puuduttavaksi. Loppuratkaisu oli mielestäni hiukan tylsä ja ennalta arvattava. Pidin kuitenkin siitä, että silloin kun jotain tapahtui, tapahtumasta kerrottiin tarkasti eikä mikään jäänyt epäselväksi. Myös kirjan kieli oli kiinnostavaa. En kuitenkaan suosittele teosta sellaiselle, joka ei normaalisti lue paljon juuri sen pituuden (910 sivua) ja melko yksityiskohtaisen kerronnan vuoksi.

Teksti: Emma

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.


Uusia lukukokemuksia itänaapurista

Piru ja muita kertomuksia -novellikokoelman kaikkien novellien tapahtumat sijoittuvat Tarusa-nimisen kaupungin ympäristöön. Tarusaa ei kuitenkaan suuremmin kuvailla teoksessa, mutta kirjaa lukiessa siitä selvisi hieman tietoa. Tarusa on hyvin pieni kaupunki Moskovan lähellä, joka sijaitsee Tarusa-joen varrella. Tarusassa on muutamia suurempia kartanoita, sekä normaaleja venäläisiä taloja, joissa asustaa lapsiperheitä. Novelleissa mainittiin myös muutamaan otteeseen Venäjän pääkaupunki Moskova. Tämä johtuu osittain siitä, että Tarusa sijaitsee Moskovan lähellä.

Teoksen kirjoittaja Marina Tsvetajeva on itse kirjan päähenkilö. Hänen ikä vaihtelee teoksen aikana, sillä kokoelman novellit sijoittuvat suurelle aikavälille. Marina on kiinnostunut paljon ympärillä tapahtuvista asioista. Hän on silti myös rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Marinalla on todella läheiset suhteet hänen perheeseensä, ja etenkin hänen siskoonsa.

Äidin-satu novellissa Marinan ja hänen siskonsa äiti kertoo opettavaisen sadun. Äidin idea kertoa satu lähti siitä, kun hänen tyttärensä halusivat tietää kumpaa hän rakastaa enemmän. Äidin tavoite novellissa on sadun välityksellä opettaa kahdelle tyttärelleen, että hän rakastaa heitä molempia yhtä paljon.

Äidin-satu novellissa päällimmäisenä teemana on lähimmäisen rakkaus. Teoksen teema tulee monta kertaa ilmi, kun äiti kertoo satua tyttärilleen. Selkeimmin teema tulee esille, kun äiti on tilanteessa, jossa hänen pitäisi luopua toisesta tyttärestään, mutta hän uhraisi mieluummin oman henkensä.

Lukemassani kirjassa tuli heti ensimmäisillä sivuilla vastaan venäläisiä piirteitä. Esimerkiksi kirjailija kertoo tekstissään heti perheestään ja käyttää siskostaan nimeä Asja. Asja on siis on lempinimi Annalle. Kertoja Marina käyttää itsestään myös tekstin aikana nimitystä Musja. Tekstissä myös huomaa, kuinka tärkeä uskonto on hänelle. Tämä asia viittaa siis venäläisyyteen, sillä Venäjällä uskonto on enemmän mukana arkipäiväisessä elämässä verrattuna Suomeen.

Jälkikäteen teoksesta jäi mieleeni hieman sekava olo. Teoksen ensimmäiset novellit olivat helpommin ymmärrettävissä kuin jälkimmäiset novellit. Jälkimmäisissä novelleissa oli pitkiä virkkeitä, joka oli yksi syy, miksi tekstiä oli vaikea ymmärtää. Tosin en ole aiemmin lukenut hirveästi novelleja, joten en voi kritisoida tai vertailla teosta muihin novellikokoelmiin.

Teksti: Nuutti

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.



Sergei Gluhovski: Metro 2033

Metro 2033 on ydinsodan jälkeiseen Moskovaan sijoittuva scifi-kirja. Vaikka kirja onkin venäläisen kirjailijan kirjoittama, venäläisyys näkyy kirjassa vain lähinnä ihmisten nimien ja kirjassa mainittujen paikkojen myötä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Moskovaan, lähinnä sen metroon, koska ydinsota on tehnyt maanpinnasta ihmiselle asuinkelvottoman. Metrokaan ei ole järin hyvässä kunnossa. Tunnelit ovat osittain romahtaneita ja homeisia. Asemilla, joissa ihmiset asuvat, on likaista ja valaistus on huono. Toki on myös asemia, jotka ovat hyväkuntoisia, kunnostettuja ja valaistuja, mutta niitä on huomattavasti vähemmän. Metro ei ole myöskään turvallinen paikka. Sairaudet ja säteilyn synnyttämät mutantit vainoavat useita asemia.

Teoksen päähenkilö on vähän yli 20 vuotta vanha Artjom, jonka vanhemmat kuolivat hänen ollessaan pieni. Artjom on utelias ja haluaa auttaa muita. Joskus häntä ärsyttääkin, kun häntä pidetään liian nuorena ja kokemattomana, eikä hänen siksi anneta osallistua kaikkiin operaatioihin. Artjom asuu VDNH-asemalla, joka on lähiaikoina joutunut useiden mutanttien hyökkäysten kohteeksi. Artjom saa tehtäväkseen viedä salaperäinen viestin Polikseen, metron loisteliaimpaan asemaliittoon, jossa voitaisiin mahdollisesti auttaa VDNH:n ja samalla koko metron tilannetta. Kuten arvata saattaa, matka ei suju ongelmitta, vaan Artjom kokee matkallaan useita vaaroja ja pääsee perille useiden mutkien kautta.

Kirja käsittelee ihmiskunnan selviytymistä maan alla, paikassa, jonne se on omien tekojensa seurauksena pakotettu menemään. Ihmisestä, joka on pitkään hallinnut maailmaa ja alistanut muut lajit tahtoonsa, on tullut pelkkä tunnelirotta, joka joutuu taistelemaan selviytymisensä puolesta.

Teoksen aihe on hyvä ja sen idea on nerokas. Toteutus sen sijaan ei ole mielestäni yhtä hyvä. Kirja on kyllä tapahtumarikas ja jännitystä ei puutu, mutta jotain se jää vielä kaipaamaan. Ehkäpä se johtuu siitä, että kirjan lukemisen aikana ainakaan itselleni ei tullut sellaista tunnetta, että on pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myöskin kirjan lukeminen oli aika katkonaista ja vaivalloista, koska siinä mainittiin paljon metroasemia, joiden sijainti piti sitten aina tarkistaa kirjan ohessa olevasta metrokartasta. Ehkäpä Moskovassa asuvalle kirjan lukeminen olisi helpompaa, kun tietäisi paikkoja jo etukäteen. Kirjalle on julkaistu myös jatko-osa, Metro 2034, mutta sen verran vakuuttava tämä kirja ei ollut, että haluaisin lukea sille jatkoa.

Teksti: Maija

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.

torstai 21. joulukuuta 2017

Lasten ajatuksia joulusta ja joululomasta


Eskareiden ja 1. luokkalaisten joulu on tehty mummolareissuista, kotona oleilusta, pipareista, tähtitortuista, joulukuusen koristelusta, lahjoista ja hyvästä ruuasta. Joulun salaisuudet jännittävät. Lahjoja on mukavaa paketoida, antaa ja saada. Jouluna on kivaa leikkiä uusilla leluilla. Joulussa on aina oma tunnelmansa, viettipä sen missä vain. Osa viettää joulua ja lomaa oman perheen kanssa kotona ja osa matkustaa muualle.


Lapset kertovat, että joululomalla ajetaan moottorikelkalla, käydään saunassa ja pilkillä, leikitään puumajassa tai käydään vaikka kylpylässä. Joku saattaa viettää joulua uimarannalla. Joululomalla on ihanaa myös ulkoilla. Voi rakentaa lumiukkoja, hiihtää, luistella ja käydä mäenlaskussa -ehkä hypätä pulkalla isosta hyppyristäkin. Loma-aamuina on myös mukavaa ottaa ihan rennosti ja nukkua pitkät makeat aamu-unet.

Iloista joulua ja leppoisaa lomaa kaikille!


tiistai 19. joulukuuta 2017

Yökävelyä ja kummitustarinoita


Me Itä-Suomen koulun Joensuun yksikön seiskaluokkalaiset olimme yökoulussa 12.–13.10.2017 klo 17.30–9.00. Yökoulumme oli Lykynlammen retkeilymajalla Joensuussa. Yökoulu alkoi klo 17.30 Lykynlammelta ja päättyi myös sinne. Aloitimme yökoulun tekemällä lenkin Lykynlammen lammen ympäri pururataa pitkin. Lenkin jälkeen viimeisetkin myöhässä olleet saapuivat paikalle.

Kun kaikki olivat paikalla ja tavarat vietynä sisälle, lähdimme kävelemään Unicef -kävelyä. Kävelimme noin puolitoista tuntia. Kävelymme loppupuolella rehtorimme Mari tuli käymään Lykynlammella Vilma-nimisen hevosen kanssa. Halukkaat paikalla olleet saivat ratsastaa Vilmalla pienen lenkin. Kun Mari ja Vilma olivat lähteneet, ja viimeisetkin kävelyä tehneet olivat tulleet takaisin, aloimme pelaamaan ulkopelejä. Pelasimme ensimmäisenä lähtölaskentaa. Pelasimme peliä noin kuusi kierrosta tai enemmän. Kun peli oli pelattu, vaihdoimme peliin nimeltä pyykkipoikapeli. Pelasimme peliä noin kolme kierrosta, kunnes lähdimme sisälle.

Sisällä söimme eväitä, paistoimme takan ääressä makkaraa ja lämmitimme vaahtokarkkeja.
Pian luokanvalvojamme Jehki ehdotti, että lähtisimme siinä välissä yökävelylle. Meistä kaikki muut lähtivät yökävelylle, paitsi kolme meistä. Kun yökävelyllä olleet palasivat, jatkoimme syömistä ja juttelimme samalla. Kello oli pian jo vaille yksitoista, joten päätimme laittaa pedit valmiiksi.
Petien laiton jälkeen aloimme pelaamaan Mafioso-nimistä peliä. Pelasimme kaikki yhdessä kolme kierrosta, kunnes jotkut meistä jättäytyivät pois, kun eivät enää jaksaneet. Pelasimme Mafiosoa noin klo 23.45 asti, jonka jälkeen osa söi ja joi vielä jotain. Kun kaikki olivat taas koolla, aloimme kertomaan kauhu- ja jännitystarinoita. Kun tarinat oli kerrottu, kello oli jo vaille kaksi yöllä. Kaikki kävivät noin puoli kolmen aikaan nukkumaan.

Aamulla herätys oli klo 7.00. Kaikki heräilivät ja kun olimme heränneet, Jehki oli keittänyt meille kaurapuuroa ja ne söivät, kenelle puuro maistui. Muut söivät omia eväitään.

Kun kaikki olivat syöneet, aloimme korjaamaan petejä pois ja laittamaan tavaroita kasaan. Kun pedit ja tavarat oli laitettu kasaan ja pois tieltä, lakaisimme lattian ja veimme lattialla olleet pölyt ja muut muruset rikkalapiolla ulos. Kun siivous oli hoidettu, kello oli jo varttia vaille yhdeksän. Lähdimme ulos ja otimme majamme edessä koko luokan yhteisen kuvan niin kuin teimme aiemmin nelosluokalla, kun olimme yökoulussa samassa paikassa. Kun kuva oli otettu, ensimmäisiä tultiin hakemaan. Ensimmäiset lähtivät ja osa jäi vielä Jehkin kanssa odottamaan kyytejä. Kun kaikki olivat lähteneet, Jehki tarkisti vielä paikat ja lähti itsekin.

Kiitos yökoulun, luokkahenkemme vahvistui ja saimme mukavan kokemuksen yhtenä luokkana ja kaikilla meillä oli mukavaa ja hauskaa yhdessä. Uskon, että kokemus jäi meille kaikille muistoksi!

Elvi Kovanen, 7. lk

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

8.–9.-luokkalaisten kulttuurivalinnainen



Oppilaat istuvat paikoillaan luokassa puhuen satunnaisen kuuloisista maista sekä kielistä. He ovat ilmeisesti muodostamassa jonkinlaista esitelmää ryhmissään. Tunnelma on rento ja leppoisa ollakseen oppitunti, eikä äänenvoimakkuuskaan nouse turhan korkeaksi.

Kyselemme oppilailta, millaista kulttuurivalinnainen on ollut tähän mennessä.



– Ollaan tehty englanninkielellä 10 Asiaa, joita tietää Suomesta -listan sekä listan ja videon esimerkkejä opastetuista koulu- tai arkitilanteista. Tällä hetkellä ollaan tekemässä maaesitelmää suomeksi, kertoo kahdeksasluokkalainen Sanni ja näyttää kurssin vihkoaan.




– Saadaan ite valita mistä maista ja kulttuureista tehään esitelmät ja mitä kerrotaan niissä, vastaa Laura, joka tekee Sannin kanssa esitelmän Saksasta


– Tunnit ovat mukavan rentoja eivätkä vie liikaa ajatusta, että se häiritsisi muuta koulunkäyntiä, toteaa samassa pöydässä istuva Neea, joka tekee Aadan kanssa esitelmää Tšekistä.


Kaikki tuntuvat tulevan hyvin toimeen, ja työnteko taitaa sujua tasaisen verkkaisesti. Onneksi kiirettäkään ei tunnu pitävän.


Opettaja Terhi Tyyskä kiertelee luokassa katselemassa oppilaiden työntekoa, ennen kuin palaa takaisin paikalleen.



Kulttuurivalinnainen kestää loppuvuoden ajan aina jouluun saakka.

Teksti ja kuvat: Maiju ja Elli, 8. lk

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kuudesluokkalaiset Yrityskylässä

Yrityskylä on 6. luokalla oleville suunnattu oleva roolipeli, jossa on erilaisia työpaikkoja, esimerkiksi pankki. Yrityskylästä jäi todella kiva fiilis ja opin paremmin puhumaan muille ihmisille ja tekemään ryhmätöitä paremmin ja opin palvelemaan ja opin maksamaan laskuja, myöntämään lainaa ja antamaan pankkikortteja. Minä toimin Yrityskylässä palveluneuvojana Oma Säästöpankissa. 
Yrityskylässä oli kivaa!




Yrityskylässä toimin Oma Säästöpankin palvelupäällikönä. Tehtäviäni kuului laskujen maksaminen ja lainan myöntäminen. Mielestäni päivä oli todella kiinnostava ja hauska, ja sain aivan toisen käsityksen työnteosta!




Olin Oma Säästöpankin toimitusjohtaja. Minun piti asioida muissa yrityksissä, myöntää lainoja ja pankkikortteja muille yrityksille ja henkilöille, pitää tiimipalavereita sekä osallistua johtajien kokoukseen. Työvuorojen lisäksi minulla oli kaksi vapaavuoroa. Vapaavuoroilla minä kävin Kaukaan Kondiittoreissa syömässä lounasta sekä Lidlissä. Tässä työssä tarvitsin paineensietokykyä ja iloista mieltä. Opin tässä työssä asiakaspalvelua ja toimimaan nopeasti paineen alla. Yrityskylässä oli hauskaa ja siitä päivästä jäi minulle hyvä mieli.




Olin töissä Yrityskylässä kahvilayrittäjänä. Minun lisäkseni oli myös kahvilavastaava ja kolme kahvilatyöntekijää. Yrityskylä oli hieno kokemus tulevaisuuteen nähden, siellä opeteltiin maksamaan laskuja, sietämään kiirettä ja tekemään erilaisia sopimuksia muiden yritysten kanssa. Kahvilatyössä oli haastavinta saada tuottoa. Vaikka asiakkaita kävikin hirveästi, niin tuottoa ei silti tullut johtuen alhaisista hinnoista. Yrityksemme tuotteiden hintoihin ja niiden kokonaissummiin nähden laskut olivat järjettömiä. Yrittäjän tärkeimpiä tehtäviä on kuitenkin kahvilatyössä hoitaa maksuja ja pitää kahvila pystyssä. Kyllä vaikeuksien jälkeen löytyy jotain hyvääkin: asiakaspalvelu, saa palvella asiakkaita ja auttaa heitä. Oli myös hienoa tutustua aikuisten elämään vähän tarkemmin ja oppia mitä työnteko on oikeasti. Tärkeintä oli kuitenkin yhteistyö ja hyvä mieli päivän aikana.



Toimin Yrityskylässä kahvilavastaavana. Minun täytyi toimittaa tilauksia ja käydä maksamassa laskuja pankissa. Mielestäni siellä oli kaikista kivointa se, kun piti käydä muissa liikkeissä tekemässä erilaisia sopimuksia sekä asiakkaiden palveleminen, johon kuului ostoksien tekeminen ja  laskuttaminen.




Yrityskylässä toimin Etelä-Saimaalla valokuvaajana. Minun lisäksi Etelä-Saimaalla oli töissä toimitusjohtaja ja kaksi toimittajaa. Yrityskylässä kaikissa yrityksissä oli omat iPadit, joilla pystyi hoitamaan yrityksen asioita. Sivustolla pystyimme myös jokainen katsomaan omat tehtävämme, joista tiesimme, mitä meidän kuuluisi tehdä. Valokuvaajana minun täytyi esimerkiksi ottaa valokuvia muista yrityksistä heidän tilaamaansa mainosta varten. Kuvien ottamisen ja lehteen lisäämisen lisäksi sain käydä kampaajalla ja työterveydessä. Työvuorojen lisäksi oli kaksi vapaavuoroa, jolloin sai muun muassa käydä hakemassa lounaan yhtä lounasseteliä vastaan sekä käydä vaikkapa Lidlissä. Minusta Yrityskylä-päivä oli mahtava ja upea kokemus! Minusta oli hauskaa kokeilla, miltä työnteko tuntuu. Oli myös mukavaa, että meillä oli hyvä ryhmä, jolta sujui yhteistyö. Oli aivan mahtava päivä!



Olin Etelä-Saimaalla päätoimittajana. Meillä työskenteli kaksi kirjoittajaa ja yksi valokuvaaja. Siellä hoidin aikataulut kohdalleen. Meillä oli kolme työvuoroa ja kaksi vapaavuoroa. Opin maksamaan laskuja ja toimimaan myös kiireen tullessa. Meillä oli paljon tehtävää ja onneksi kaikki tehtävät saatiin tehtyä. Siellä oli todella kivaa!




Мне очень понравился вчерашний день. Я понял, что работать очень ответственно и тяжело, но в то же время весело и интересно. Я научился быстро принимать решения и действовать слаженно. Мне очень понравилось, и я благодарен предоставленную мне возможность почувствовать себя взрослым."



Мне понравилось как мы провели время в Yrityskylä. У нас было очень много, но интересных заданий. Например: мне позвонили из Гонконга для назначения встречи. А в самом начале рабочего дня каждая глава предприятия (в том числе и я)) представляли свою компанию. У каждого сотрудника есть два перерыва, но иногда не до этого))) Нужно оплатить счета, составить договор с электроэнергией, разработать новый проект, но это ещё малая часть моих заданий. У каждого свои задания, с определенным сроком их выполнения. Я работала в компании The Switch и это бесценный опыт работы "во взрослом мире".




Yrityskylässä toimin UPM:llä tehdaspäällikönä. Minun piti ostaa ja myydä tavaroita, lähettää laskuja, esittää asiakaslehti UPM:stä ja auttaa tutkijaa ja markkinointi- ja viestintäpäällikköä. Yrityskylässä opin myymään, maksamaan laskut ja tekemään töitä ryhmässä. Yrityskylässä oli kivaa.




Toimin Yrityskylässä UPM:llä markkinointi- ja viestintäpäällikkönä. Minun työtehtäviin kuului paperin ja biodieselin myynti. Minun lisäksi UPM:llä oli liiketoiminnanjohtaja, tehdaspäällikkö ja tutkija. Tehtäviä riitti oikein mainiosti ja ei riittänyt työvuoroilla vapaa-aikaa. Me katsoimme meidän tehtävät tableteilta, jotka olivat yrityksen omia. Yrityskylä-päivä oli todella hauska, haluaisin mennä uudestaan!

Teksti ja kuvat: kuudennen luokan oppilaat