maanantai 31. lokakuuta 2016

Luetko sinä? -kampanja: Koirien syrjimistäkö?



Joensuun yksikön kahdeksasluokkalaiset osallistuivat valtakunnalliseen Luetko sinä -kampanjaan, jossa he lukivat Nadja Sumasen novellin Hihnan päässä elämä sanomalehti Karjalaisesta ja arvostelivat sen.

Koirien syrjimistäkö?



Mielestäni Nadja Sumasen kirjoittama novelli Hihnan päässä elämä (Karjalainen) oli
 mielenkiintoinen ja hyvin paljon erilaisia tunteita herättävä teos.



Aluksi novelli sai aikaan mielessäni hyvin paljon epämiellyttäviä
 tunteita, sillä ajattelin, että se liittyisi jollain tavalla koirien
 pilkkaamiseen tai hyljeksimiseen.
 Koska novellissa kerrottiin, miten päähenkilö tuntee syvää vihaa koiria
 kohtaan ja ei voi ymmärtää niiden ulkoiluttajia, aloitin lukemisen
 hyvin vastentahtoisesti. Novelli kuitenkin jatkui todella koukuttavasti ja surullisesti, mutta
 loppu sai aikaan onnen kyyneleet Pax-koiran ja koko päähenkilön 
perheen puolesta.



Lukiessani novellia aloin kiinnostumaan hetki hetkeltä enemmän. 
Novelli oli kirjoitettu todella koukuttavasti ja sen lukemisen kesken 
jättäminen olisi ollut hyvin haastavaa.
 Heti aluksi sain käsityksen siitä, että novellin päähenkilö oli poika
 ja Pax-koira oli rauhoittava ja ihana koira. Mielestäni on todella
 hyvä, että novelli oli kirjoitettu niin, että ihan kaikkia asioita ei 
ollut kuvailtu tarkasti, minkä takia lukija voi käyttää omaa
 mielikuvitustaan tarinan niin sanotun rungon vahvistamiseen.


Sain myös käsityksen siitä, että päähenkilö on hyvin tunnerikas
henkilö, jonka mieli muuttuu helposti.
Päähenkilön asemaan oli helppo samaistua ja siksi novelli herätti myös 
itsessäni hyvin paljon erilaisia tunteita.
 Toivoin päähenkilön puolesta, että hän saisi Paxin itselleen ja että 
kaikki kääntyisi parhain päin, mutta novelli kuitenkin tuntui muuttuvan 
vain enemmän ja enemmän surulliseksi. Olin menettänyt jo kaiken
toivoni, kunnes lopun tullessa kaikki asiat järjestyivät ja vuodatin
 muutaman onnen kyyneleen.


Nyt novellin luettuani tunnen itseni yhtä kokemusta rikkaammaksi, sillä 
novelli oli todella hyvä, vaikka aluksi vaikuttikin joltakin täysin
 muulta. Voisin ihan hyvin lukea esimerkiksi kirjan tai kirjasarjan
 perustuen tähän novelliin.
 Tiivistetysti siis novelli oli todella hyvä erilaisia tunteita 
herättävä surun ja ilon sekainen teos.



Iina-Emilia Sorsa, Itä-Suomen koulu

Luetko sinä? -kampanja: Tavallinen kuin talutushihna

Joensuun yksikön kahdeksasluokkalaiset osallistuivat valtakunnalliseen Luetko sinä -kampanjaan, jossa he lukivat Nadja Sumasen novellin Hihnan päässä elämä sanomalehti Karjalaisesta ja arvostelivat sen.

Tavallinen kuin talutushihna

Vuoden 2016 Luetko Sinä? -kampanjaan on valittu Nadja Sumasen novelli Hihnan päässä elämä (Karjalainen).

Päähenkilö ei voi ymmärtää, miten joku jaksaa raahautua ulos monta kertaa päivässä eläimen takia. Miten kenelläkään riittää kärsivällisyys noukkia maasta joka ikinen kakkakikkare? Hän ei voi käsittää koiranulkoiluttajia ennen kuin hän alkaa ulkoiluttaa Paxia, vanhan pariskunnan pientä koiranpentua. Pikkuhiljaa päähenkilön innostus lisääntyy ja lopulta hän on valmis jopa ottamaan koiran itselleen. Hänen vanhempansa eivät ole kovin innostuneita ajatuksesta ennen erästä huhtikuista lauantaiaamua...

Ensimmäisen lukukerran jälkeen novellista ei oikein löytynyt mitään sanottavaa. Se vaikutti tylsältä ja mitäänsanomattomalta. En löytänyt siitä mitään teemaa, eikä se herättänyt mielenkiintoani. Novelli vaikutti siltä, kuin se olisi kirjoitettu vasta lukemaan opetteleville. Juoni meni liian hitaasti eteenpäin ja tekstissä kerrottiin itsestäänselviä asioita. Ensimmäisten kahden kappaleen jälkeen pystyi arvaamaan loppuratkaisun.

Novellin kerronta oli melko yksipuolista. Esimerkiksi päähenkilön ajatukset jäivät mysteeriksi lukijalle, vaikka novellissa oli minäkertoja. Päähenkilön nimeä eikä sukupuolta paljastettu, mutta arvelin että päähenkilö oli tyttö, koska hän jutteli novellissa vain äitinsä kanssa. Novellin hahmot ja tapahtumat olivat hyvin todentuntuisia, mutta melko tylsiä ja helposti arvattavissa olevia. Nykyaikaiset ja ajankohtaiset yksityiskohdat, kuten pakolaiset televisiossa lisäsivät todentuntuisuutta.

Novellin hyveisiin ei kuulu mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kerronta, vaan pienet, lähes huomaamattomat yksityiskohdat, esimerkiksi äidin reilun kaupan banaanit. Novelli ei kuulu mieleenpainuvimpiin novelleihin, mitä olen lukenut, eikä siitä jää lopultakaan paljoa sanottavaa. Se on tavallisesta arjesta kertova ihan tavallinen tarina.

Lyyti Linjama, Itä-Suomen koulu

Luetko sinä? -kampanja: Kertomus välittämisestä

Joensuun yksikön kahdeksasluokkalaiset osallistuivat valtakunnalliseen Luetko sinä -kampanjaan, jossa he lukivat Nadja Sumasen novellin Hihnan päässä elämä sanomalehti Karjalaisesta ja arvostelivat sen.

Kertomus välittämisestä 

Miten voi oppia välittämään jostain toisesta, mistä ei vaan yksinkertaisesti pidä? Se on rakkautta ja totista sellaista. Tästä kertoo Nadja Sumasen novelli nimeltä Hihnan päässä elämä (Karjalainen).

Päähenkilö ei voi sietää koiria. Hän pitää enemmän elektroniikasta, mutta vanhemmathan sitä eivät ymmärrä. Hän saa kuulla, että samalla kadulla etsitään koiran ulkoiluttajaa korvauksen kera. Hän oli jo pitkään haaveillut uudesta puhelimesta ja päätti ruveta työhön. Novelli kertoo tytöstä tai pojasta, joka haluaa kovasti uutta puhelinta ja on valmis tekemään rahojen eteen mitä tahansa, vaikka ulkoiluttamaan koiraa. Kuolaavaa koiraa, jonka kanssa pitää lähteä ulos säällä kuin säällä. Ja lenkistä ei tulisi mitään, kun pitäisi kieltää koiraa tunkemasta nenäänsä joka paikkaan.

Koiranpennun omisti vanhuspariskunta. Koiran nimi oli Pax. Koira oli hieman villi, joten sen kanssa riitti työtä. Kun hän oli ulkoiluttanut koiraa viikon, koira alkoi kiintyä häneen niin kuin hänkin koiraan. Pax oli onneton, koska sen omistajat eivät leikkineet sen kanssa. Mietin tässä kohtaa novellia, että minkä takia he olivat hankkineet koiran, jos eivät rakastaisi sitä tai kunnioittaneet koiran tarpeita?

Hän halusi sen itselleen, hän tunsi myötätuntoa tätä koiraa kohtaan. Yhtenä päivänä, kun hän tuli hakemaan Paxia ulos, edessä oli surullinen todellisuus. Paxin omistajat eivät pystyneet enää huolehtimaan koirasta. Sauli, Paxin omistaja, oli ennen ollut metsästäjä ja päähenkilö pelkäsi, että koira ammuttaisiin, jotta siitä päästäisiin eroon.

Novellin jännittävin kohta oli, kun Sauli oli aikeissa ampua Paxin. Minusta novelli oli kiinnostava ja omalla tavallaan jännittävä. Pidin novellissa eniten siitä, miten päähenkilö pystyi alkamaan rakastamaan jotain sellaista, mistä ennen ei ollut pitänyt. Pidin hänen luonteestaan, se on päättäväinen ja tomera. Pidin siitä eniten, kun hän halusi kovasti uutta puhelinta ja ajatteli kuitenkin koiran parasta. Jos pitäisi antaa novellille arvosana 1-10 väliltä, antaisin yhdeksän, koska tämä oli yksi parhaimmista novelleista, mitä olen koskaan lukenut. Novelli olisi voinut olla pidempi, mutta novellien idea on olla lyhyitä. Tarinaan oli mukava syventyä. Osasin jo kuvitella, minkälaisia olivat hahmot ja ympäristö novellissa. Tarina ei ollut liian fantastinen vaan enemmän toden mukaisempi. Minulle tuli hieman mieleen novellista kirjasarja Jesse. Novellin jälkeen jäin miettimään eniten, kuka oli päähenkilö. Mikä oli hänen nimensä? Minkä ikäinen hän oli? Näihin kysymyksiin ei voi saada oikeaa vastausta. Itse ajattelin hänet tytöksi. Novellin luettuani voin suositella sitä lämpimästi kaikille.

Oona Parviainen, Itä-Suomen koulu

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Joensuun yksikkö Kuhasalossa


Koko Itä-Suomen koulu oli Kuhasalossa. Ensimmäiseksi kaikki kerääntyivät Kuhasalon parkkipaikalle. Sitten kaikki lähtivät metsään suunnistamaan. Suunnistamisessa kesti aika pitkään, koska me pysähdyttiin matkalla monta kertaa. Koulu antoi meille eväät, mutta olisi saanut ottaa omat makkarat. Sitten me heitettiin kiviä veteen. Sen jälkeen meillä oli omia leikkejä. Kuhasalossa oli tosi kivaa.
Teksti: Mandi Mäkinen, 3. luokka

Odotimme aluksi että kaikki tulevat parkkipaikalle. Sitten lähdimme. Retki oli hauska, koska välissä saimme levätä ja silloin oli hauska heitellä leipiä rannalla. Retken jälkeen olimme ruokailussa. Söimme eväitä ja paistoimme makkaraa, nakkia ja vaahtokarkkia. Sitten saimme leikkiä. Lopuksi kävelimme linja-autoon ja lopetimme retken.
Teksti: Ilmari Sippola, 3. luokka

Kuhasalossa oli kivaa. Rastit olivat hauskoja. Kävelyn jälkeen syötiin eväitä ja paistettiin makkaraa ja nakkia. Sen jälkeen leikittiin ja se oli kaikkein kivointa mielestäni. Vähän ajan päästä bussi tuli ja sitten lähdimme koululle. Sitten minut haettiin koulusta.
Teksti: Kuuno Liminka, 3. luokka

tiistai 25. lokakuuta 2016

Kummillista kivaa syksyn piristykseksi

Lappeenrannan uudet eskarit saivat koulukummit seiskaluokkalaisista. Syksy onkin mennyt toisiinsa tutustumiseen monenlaisen toiminnan kautta. On leikitty ulkona ja puuhasteltu sisällä.

Seiskat kävivät opettamassa eskareita Oppilaat opettajina -päivänä. Päivän aikana päästiin pelailemaan ja leikkimään niin sisällä kuin ulkona sekä kuuntelemaan ja kuvittamaan kummioppilaiden lukemia satuja. Toki välissä ehdittiin vaihdella myös kuulumisia puolin ja toisin.

Kummiparit osallistuivat Lappeenrannan yksikössä järjestettyyn Unelmien luokkahuone -suunnittelukilpailuun. Tehtävänä oli pohtia sisustusta ja kalusteita koulun uuteen luokkatilaan. Eskarit ja kummit löivät ideansa yhteen ja tuloksena syntyi kaksikymmentä yhteistyöllä hiottua suunnitelmaa. Äänestyksen myötä yksi suunnitelmista valittiin toimitettavaksi suunnitteluraadille. Äänestyksessä voiton vei Annin ja Johanneksen suunnitelma.


Syksyn merkkejä ja värejä käytiin ihailemassa ruskaretkellä koulun lähimaastossa. Kummiparit ottivat iPadeilla kuvia syksyn tuntomerkeistä. Eskarit jatkoivat aihetta askartelun, kuvataiteen, leikin ja musiikin merkeissä.


Hyvän kaveruuden viikolla kummit ja kummioppilaat saivat puuhastella yhdessä kummivälituntien aikana. Kummit olivat suunnitelleet eskareille leikkejä välitunnille. Mukana olivat muun muassa kansanperinteestä tutut tervapata, polttopallo ja kirkonrotta.

Jatkoakin on luvassa. Ennen joulua yhteistä toimintaa jatketaan ainakin itsenäisyyspäivän aamunavauksen toteutuksen, pipareiden paiston ja yhteisten pikkujoulujen merkeissä. Mitä kaikkea tässä vielä keksitäänkään toteutettavaksi!

Teksti: Johanna Flinkman ja Terhi Tyyskä

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Olympialaiset Lappeenrannassa



Maanantaina 12. syyskuuta Itä-Suomen koulun Lappeenrannan yksikön oppilaat, opettajat ja oppilaiden vanhemmat kokoontuivat Kimpisen yleisurheilukentälle. Päivän ohjelmassa oli leikkimieliset olympialaiset ja kentälle oli valmisteltu kaikki tehtäväpisteet. Olympialaiset kilpailtiin sekajoukkueissa eli yhdessä joukkueessa oli oppilaita eskarista ysiluokkalaisiin.




Kaverinkanto oli kaikkien mielestä kivaa. Kaverinkannossa otettiin kaveri kyytiin ja käveltiin pieni matka. Yhdestä kannosta sai yhden pisteen.

Mölkky on perinteinen laji, josta kaikki pitävät paljon. Jokainen joukkueen jäsen sai heittää mölkkyä kerran. Kaikkien pisteet laskettiin yhteen ja niin saatiin joukkueen pisteet.


Pullonheitto oli melkein kaikille uusi laji, mutta silti siitä pidettiin. Pullonheitossa heitettiin tyhjää pulloa eri sektoreihin, joista sai pisteitä.




Keppariaitajuoksu oli melko tunnettu laji, jossa hypittiin esteitä keppihevosilla. Se oli kaikkien mielestä kivaa.


Korkeus tai alitus oli suurimmaksi osaksi tunnettu, sillä se muistutti korkeushyppyä. Siinä sai itse päättää, menikö riman yli vai ali.


Pyörremyrsky oli pyörryttävä laji. Siinä pyörittiin mailan ympäri ja juostiin.


Käsikynkkäviesti oli hauskaa. Siinä juostiin käsikynkkää pieni matka ja läpättiin kaveria, joka lähti tekemään saman.

Potkupallopujottelu oli kiva jalkapallopeli, jossa pujoteltiin jalkapallon kanssa. Lopuksi jalkapallo potkaistiin maaliin.




Tarjotinviestissä piti kantaa jalkapalloa tarjottimen päällä ilman, että se tippuu.

Pituus oli tavallinen laji, mutta siinä piti hypätä paikaltaan ilman vauhtia. 


Olympialaisissa vieraili myös Itä-Suomen koulun johtava rehtori Katri Anttila. Tässä hänen ajatuksiaan olympialaispäivästä:


"Minun mielestä tällaiset erilaiset urheilukilpailut ovat erittäin hieno asia. Erityisen hienoa tästä tekee se, että on vasta ollut Rion olympialaiset ja paralympialaiset ovat menossa. Minusta on kivaa nämä eri maiden liput ja että jokainen kuuluu näihin eri maiden joukkueisiin. Kaikkein parasta on, että meidän pienet ja isot on mukana tässä, sillä se luo tätä meidän koulun yhtenäisyyttä ja yhteishenkeä."


Teksti: Kuudennen luokan tytöt