lauantai 16. syyskuuta 2017

Радость живёт в детях!


Время волшебников прошло? Или их можно найти среди нас? Дети, дети - это самые настоящие волшебники. Их мечты и представления о жизни чисты и удивительны. Возьмём Маленького Принца. Он верил в любовь и не переставал искать дружбу. Или Суок, которая прошла все испытания и нашла своего брата.

Нам повезло, что мы попали на театральный фестиваль в городе Йоэнсуу. В нем участвовали детский музыкальный театр г. Реутов и Выборгский детский театр. Мы посмотрели музыкальное представление "Пятнадцать песен о разлучённых детях" по мотивам сказки "Три толстяка" Ю. Олеши и кукольное театральное представление "Маленький принц".

Особенно нам понравилось восхитительное пение маленьких актеров. Они пели так искренне и вживаясь в свою роль, что каждый зритель ощущал всю глубину этой сказки, даже тот зритель, который не понимал русский язык. До этого спектакля мы познакомились с творчеством Ю. Олеши и считаем, что артистам удалось уловить и передать тайный смысл, который скрывается между строк этой истории. 

И, конечно, никто не остался равнодушным, как семилетный малыш играл маленького принца! Именно таким мы и представляли маленького принца, читая произведение Экзюпери.

Хорошо, что у нас иногда появляется возможность увидеть юные таланты из России и насладится их творчеством!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Hurjan hauska perjantai


Lappeenrannan yksikössä kuljettiin perjantaina 25. elokuuta rastilta toiselle, kun peruskoulun oppilaat ja opettajat viettivät Kaverikierros-toimintapäivää. Koulun sisä- ja ulkotiloihin oli pystytetty erilaisia toimintarasteja, joiden ohjelmassa oli muun muassa krokotiilijoen ylittämistä, viestijuoksua, tanssimista ja älynystyröiden testaamista.

– Tykkäsin viestijuoksuista, sain olla reppuselässä. Tykkäsin myös krokotiilijoesta, koska pääsin koko ajan siirtämään laatikkoja. Oli kivaa, kun päästiin laulupisteeseen. Sain kirjoittaa. Meidän ryhmän nimi oli Kotkat, kolmannen luokan Eva Mitrofanova kuvailee Kaverikierros-päivän ohjelmaa.


– Kaukalossa pelaaminen oli kivaa. Kaukalossa sai vuorotellen laukoa maaliin ja maalin takana oli tutka, mikä otti selvää, kuinka kovaa pallo meni maaliin. Oman räpin tekeminen oli myös hauskaa. Kaverikierroksen ryhmät oli mielestäni hyvät ja myös palvelut, kolmasluokkalainen Joona Joensuu täydentää.

Oppilaat kiersivät rasteja ryhmissä, joissa oli jäseniä jokaiselta luokka-asteelta. Samassa porukassa oli siis väkeä aina eskarista ysiluokkalaiseen saakka.

– Kivointa oli se luottamus, mitä meille annettiin ryhmän vanhimpina. Ohjasimme nuorempia ja saimme olla äänessä, yhdeksännen luokan Valtteri Nuottamo kommentoi.

Sekaryhmät pistivät oppilaat myös venymään ja kokeilemaan tehtäviä, jotka eivät kuulu omalle mukavuusalueelle.


– Idea oli ihan hyvä mutta toteutus erikoinen. Ysiluokkalaiset eivät mielellään leiki keppareilla esimerkiksi. Ysiluokkalaiset ovat kuitenkin vanhimpia, joten heidän täytyy pitää yllä hyvää ysiluokan mainetta eli olla aikuismaisia jollain tapaa. Mutta oli kivaa auttaa pienempiä ja ystävystyinkin siellä muutaman pienen kanssa, Safira Paavola pohtii.

Ystävän löysi myös kolmannen luokan Annika Väisänen, joka piti vauhdikkaiden liikuntarastien lisäksi myös oman laulun tekemisestä.

– Viestijuoksut olivat todella kivoja. Sain reppuselkäjuoksussa uuden ystävän. Opin pelaamaan jalkapalloa ja heittämään frispiitä. Se oli hauskaa. Meidän laulu oli hauskin. Sitä oli todella kiva tehdä. Nauroimme niin kovaa, että sukat pyöri jaloissa! Keppihevosetkin olivat hauskoja ja esteet helppoja, Väisänen kertoo.


Kaverikierroksen ryhmät eivät olleet oppilaille täysin uudet, sillä ne koottiin jo tiistaina 15. elokuuta. Ensimmäisessä tapaamisessaan jokainen ryhmä päätti itselleen nimen ja valitsi keskuudestaan vastuuoppilaan. Osa ryhmistä keksi myös yhteisiä kannustuslauluja ja -huutoja sekä salaisia tervehdyksiä

 – Aluksi ryhmämma oli aika hiljainen, mutta krokotiilimerirastin aikana teimme paljon yhteistyötä. Se oli viimeinen rastimme ja lähdimme kotiin iloisilla mielin, yhdeksäsluokkalainen Laura Schönberg kertoo.


Samantyyppisen havainnon oli tehnyt Lauran luokkakaveri Aleksei Zeleznjakov, jonka tiimi oli todella kiva.

– Oli hyvä joukkuehenki, kaikki tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa, Aleksei tiivistää.

Perjantain Kaverikierroksella huomasikin, että ryhmät olivat alkaneet hitsautua yhteen ja samaan porukkaan kuuluvat oppilaat pitivät huolta toisistaan. Aurinkoinen sää helli rastilta toiselle kiertäviä ryhmiä ja tunnelma koulualueella oli todella hyvä. 


– Krokotiilijoki oli hauska, koska siinä oli pohdittavaa ja se kohotti yhteishenkeä. Parasta kaverikierroksessa oli se, että sai olla ulkona. Ryhmät olivat mielestäni hyvät. Viestijuoksut olivat hyviä, koska viestit olivat erilaisia, kolmasluokkalainen Simo Asikainen tiivistää.


Kaverikierroksen tarkoituksena on tutustuttaa koulumme oppilaat toisiinsa ja lisätä yhtenäiskoulun luokkien välistä yhteishenkeä. Lisäksi ryhmissä toimiminen madaltaa luokka-asteiden välisiä rajoja ja osoittaa oppilaille, että kaverina voi olla myös itseä nuorempi tai vanhempi koululainen.

– Kaverikierros teki perjantaista hurjan hauskan! Kaikissa rasteissa oli mukavaa, mutta paras oli krokotiilijärvi- ja hämähäkinseittirasti. Oli myös ihana huomata, miten toisilleen liki tuntemattomat ihmiset alkoivat toimia yhdessä ja tauoilla ihan vain juttelemaan niitä näitä. Isot auttoivat pienempiä ja pienemmät isoja. Ja maskottipandasta pidettiin hyvää huolta! ysiluokan Emma Lednikova kuvailee.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Haastattelussa agility-harrastaja


Imatran yksikössä taiteiltiin erilaisia mediatuotoksia viimeisessä jaksossa, kun seiskaluokkalaisilla oli viestinnän valinnaiskurssi. Tällä videolla Suvi-Tuuli Skyttä kertoo, millainen harrastus on agility. Kameran takana ovat Essi Urpalainen, Sani Rantanen ja Senna Tuuli.

3.-luokan retki Sortavalaan

Me kolmoset lähdimme torstaina kello 6.00. Matka kesti kaksi tuntia ja rajalla meni noin tunti. Rajalla meidän piti näyttää passimme noin neljä kertaa. Venäjän puolella näimme kaksi vesiputousta ja Paasovuoren. Perillä menimme Kuhavuorelle. Kuhavuoren huipulle oli 157 porrasta. Kuhavuorelta oli hyvät näkymät. Tullessa Kuhavuorelta me näimme vanhan tyttökoulun ja poikakoulun. Me kävimme syömässä Serdobol-ravintolassa ja leikkipaikassa. Alkupalana oli salaattia, pääruokana oli keittoa ja riisiä ja kanaa, lopussa saimme teetä. Sitten kävimme Pohjois-Laatokan museossa. Museossa oli kivi- ja nukkenäyttely. Sitten menimme shoppailemaan pienissä ryhmissä Jarmarka-nimiseen kauppakeskukseen. Saimme ostaa, mitä halusimme viidessäkymmenessä minuutissa. Sitten lähdimme kotimatkalle. Menimme vielä rajan lähellä olevaan pieneen kauppaan, jonka nimi oli Kolmas. Sieltä ostimme karkkeja ja pomppupalloja. Tulimme koululle noin puoli seitsemän.

Teksti: Sanni Mäkiranta, Elina Ruusuvuori ja Nella Voutilainen, 3.-luokka


Matka kesti 3 tuntia ja 30 min. Passit piti näyttää ainakin kuusi kertaa, jos paluu & tulomatka lasketaan. Näimme kaksi vesiputousta. Ruokana oli aluksi salaattia, sitten keittoa ja vielä sitten riisiä ja kanaa. Sen jälkeen menimme leikkipuistoon. Menimme Kuhavuorelle, sieltä oli hyvät näkymät. Shoppailu oli mukavaa, venäläiset karkit olivat hyviä. Matkalla ja paluumatkalla käytiin myös kaupassa nimeltään Magasin suomeksi kirjoitettuna. Museossa kerrottiin kivistä ja nukeista. Museossa pystyi tekemään tulivuoren hiekasta. Varmaan kaikki ostivat karkkia kaupoista. Toinen kauppa oli nimeltään Jarmanka. Sortavalassa oli mukavaa kierrellä. Näimme koulun ja Runonlaulajapatsaan. Näimme Laatokan. Paluumatkalla herkuteltiin paljon. Näimme Paasovuoren, joka oli todella iso. Yhdessä talossa oli ampumisen jälkiä. Matkalla näimme ränsistyneen paikan. Oli kiva palata kotiin.

Teksti: Kuuno Liminka 3.-luokka

torstai 25. toukokuuta 2017

Rajan toiselle puolelle

Tiistai 16.5.2017

Lähdimme Joensuusta klo 5.00. Pysähdyimme matkan välissä Vaajakosken ABC: lle. Klo 8.00 olimme Imatralla. Sen jälkeen jatkoimme Svetogorskin tulliin. Tunnin matkan jälkeen saavuimme Viipuriin, jossa meitä odotti hotelli Druzhba ja ruoka. Alkuruokana oli kaalisalaattia, sitten pääruokana oli venäläistä kanakeittoa, perunamuusia ja yksi lihapulla. Allergikoille oli kasviskeittoa ja todella suolaista perunaa ja kylmää kalaa. Druzhban jälkeen menimme takaisin bussiin ja lähdimme kohti Pietaria. Viipurista Pietariin kesti noin 2 1/2 tuntia.

Kun tulimme Pietariin, menimme Pietari-Paavalin linnoitukseen. Siellä oli Pietari Suuren hauta ja muitakin Venäjän tsaarinajan hautoja. Se oli myös täynnä kultaa. Pietari-Paavalin linnoituksen jälkeen lähdimme kävellen kohti meidän isoa hotellia eli legendaarista hotellia St-Petersburg. Siellä söimme illallista. Sen jälkeen lähdimme kohti lähikauppaa 7Я семьЯ. Illalla oli vielä Suomi-Kanada jääkiekon MM-kisan viimeinen lohko-ottelu. Sen jälkeen moni meni nukkumaan.


Keskiviikko 17.5.

Heräsimme klo 7.00 ja lähdimme syömään hotellin aamupalaa. Hotellissamme oli paljon kiinalaisia ja aamupalalla oli todella täyttä. Saattoi olla, että et päässyt kaverisi kanssa samaan pöytään, vaan jos oli yksi vapaa paikka, sinun täytyi vain istua siihen. Lähtö hotellilta Grand Marketiin oli kello 8.00. Grand Marketissa me näimme upean ja suuren Venäjän pienoismallin. Siellä junat ja autot ajoivat, tulipaloja syttyi, yöt ja päivät vaihtuivat, tuli pimeää ja taas valoisaa. Vapaan kiertelyn jälkeen meillä oli siellä ruokailu. Söimme alkuruokana kasvissosekeittoa ja pääruokana oli ranskalaisia, kievin kanaa sekä venäläistä salaattia.

Ruokailun jälkeen siirryimme bussilla eläintieteelliseen museoon. Museo oli täynnä täytettyjä eläimiä sekä Pietari Suuren eläimiä. Museo oli todella valtava ja oli hieno kokemus käydä siellä. Saimme kierrellä siellä jalkamme uuvuksiin. Sen jälkeen meidän oli kumminkin vielä jaksettava kävellä ensin Nevskille ja vielä siellä olisi pitänyt jaksaa shoppailla. Nevskillä saimme kulkea pienryhmissä ja käydä kaupoissa sekä syödä missä halusimme. Olimme kylläisiä ja pian sen jälkeen lähdimme katsomaan Kirkkoa Veren päällä. Olisimme menneet kirkkoon sisälle, sillä pääsymaksu oli vain 50 ruplaa, mutta kirkko oli mennyt juuri kaksi minuuttia sitten kiinni, kun saavuimme sinne. Siinä kirkon edessä alkoi kumminkin pian miimikkojen esitys. Se oli hauskaa katseltavaa. Sää oli koko matkamme ajan todella kaunis ja lämmintäkin oli. Tämän rankan päivän jälkeen palasimme hotellille ja halukkaat kävivät vielä kaupassa. Kauppaan ei ollut pitkä matka, sillä se sijaitsi aivan hotellimme vieressä.


Torstai 18.5.

Aamulla heräsimme hotellilla klo 07.15. Otimme jo edellisenä päivänä pakatut tavarat ja veimme ne bussiin. Kävimme aamupalalla hotellin ravintolassa. Ravintola oli aivan täysi, joten paikan löytäminen oli hankalaa. Aamiaisen jälkeen luovutimme hotellihuoneet ja lähdimme klo 9 aikoihin bussilla kohti Pietarhovia. Bussimatka meni rattoisasti jutellessa ja nukkuessa. Näimme matkalla presidentti Vladimir Putinin suuren kesähuvilan ja tilukset.

Sitten saavuimme Pietarhoviin, jossa meillä oli aikaa vain puolitoista tuntia. Monien mielestä aikaa olisi voinut olla enemmän. Pietarhovin palatsi oli suuri ja erittäin koristeellinen. Sen edessä olevat suihkulähteet olivat kultaisia ja mahtavia. Kiertelimme alueella ja näimme lisää erilaisia ja erikokoisia suihkulähteitä. Pietarhovin arkkitehtuuri oli kaunista ja hämmästyttävää. Puutarhoissa oli kesyjä puluja ja oravia. Pietarhovissa oli myös sellaisia suihkulähteitä, joiden läpi pystyi juoksemaan ja yrittää olla kastumatta. Muutama oppilas kuitenkin kastui ja joutui vaihtamaan vaatteet bussissa. Parkkipaikan vieressä oli monia pieniä matkamuistokojuja.

Pietarhovista lähdimme ajamaan Suomenlahtea kiertäen kohti Viipuria. Viipurissa söimme hotelli Druzhbassa kolmen ruokalajin päivällisen. Alkupalaksi oli salaattia, pääruuaksi oli perunamuusia ja pihvi ja jälkiruuaksi pala piirakkaa. Ruokailun jälkeen matkamme suuntautui ostoskeskus Karuselliin, jossa meillä oli ostosaikaa noin tunti. Karusellin jälkeen matkamme jatkui kohti tullia. Tie Viipurista Svetogorskiin oli kuoppainen ja muutenkin huonossa kunnossa. Ensin ylitimme Venäjän tullin, jossa henkilökunta oli hieman epäkohteliasta. Seuraavaksi ylitimme vielä Suomen tullin, jossa henkilökunta oli huomattavasti mukavampaa. Tullin jälkeen veimme imatralaiset heidän koululleen, ja siitä jatkui meidän matkamme kohti Joensuuta. Bussimatka kului pelatessa ja laulaessa. Saavuimme Joensuuhun klo 22 maissa. Matka oli mahtava!


Tekijät: Joensuun yksikön 6.-luokkalaiset

maanantai 22. toukokuuta 2017

TET-harjoittelussa eduskunnassa

Olin TET-harjoittelussa eduskunnassa Anneli Kiljusella ja hänen avustajallaan Anette Karlssonilla 4.–10. toukokuuta.

Pääsin eduskuntaan TET-harjoitteluun kysymällä Anneli Kiljuselta. Varmistettuaan, ettei sosialidemokraattisella puolueryhmällä ollut mitään, Anneli vastasi myöntävästi. Sen jälkeen lähetin monta sähköpostia, tein virallisen hakemuksen ja sain viimein TET-harjoittelupaikan eduskunnasta. Olin erittäin innoissani.


Ensimmäisenä päivänä minua jännitti paljon. Jännitys meni onneksi nopeasti ohi, kun tapasin Aneten, joka tuli minua aamulla Pikkuparlamentin ovelle vastaan. Kävimme katsomassa vähän paikkoja ja sitten tulimme hissillä viidenteen kerrokseen, joka on SDP:n kerros. Ensimmäinen työtehtäväni oli yhteystietojen etsiminen. Etsin järjestöjen yhteystietoja ja tein niistä Excel-taulukon. Kello 12 menimme syömään aika isoon ruokalaan, jossa oli ruoaksi kanaa ja villiriisiä.

Iltapäivällä osallistuin puolueryhmän kokoukseen, jossa olivat läsnä mm. Antti Rinne, Maarit Feldt-Ranta ja Jutta Urpilainen. Kokouksessa minun piti esitellä lyhyesti itseni koko puolueryhmälle. Esittäytyminen jännitti minua vähän, mutta se sujui oikein hyvin. Kokouksessa vieraili myös Pohjoismaiden neuvoston presidentti Britt Lundberg, joka puhui vain ruotsia, joten ruotsin kielen taidostani oli hyötyä.

Perjantain aloittelimme toimistopalaverilla, jossa keskusteltiin sote-asioista. Sen jälkeen Anneli Kiljunen kertoi minulle työstään kansanedustajana. Pian menimme syömään. Ruoan jälkeen lähdimme seikkailemaan pitkin eduskunnan loputtomia käytäviä, jotka Anneli kyllä tunsi erittäin hyvin. Anneli esitteli minulle paljon paikkoja, kuten valiokuntien kokoushuoneet, eduskunnan oman postitoimiston ja istuntosalin. Esittelykierroksen aikana tapasin paljon ihmisiä. Tapasin jopa uuden oikeusministerin, Antti Häkkäsen. Koska oli perjantai, pääsin jo vähän aikaisemmin töistä.

Maanantaina menin taas innokkaasti töihin. Työpäiväni alkoi vasta kello 12. Sain vallata Anneli Kiljusen työhuoneen, koska maanantaisin kansanedustajat eivät ole töissä. Työhuoneessa oli oikein mukava ja pehmeä työtuoli, jossa oli mukava istua.


Minua oli pyydetty miettimään, miten nykynuoret tavoittaa parhaiten. Olin viikonlopun aikana kysynyt tähän kavereiltani apua, joten oli helppo alkaa listata nykynuoria kiinnostavia asioita. Yhdeltä menimme Aneten kanssa syömään. Iltapäivällä nidoin paperinippuja yhteen, mikä oli oikein helppoa ja mukavaa.

Tiistaina osallistuin moneen kokoukseen. Ensin osallistuin kokoukseen, jossa kerrottiin valiokuntien kuulumiset ja puhuttiin sote-asioista. Kello 14.30 alkoi toinen kokous, johon sain osallistua. Sielläkin puhuttiin sote-asioista, etenkin valinnanvapaudesta.


Keskiviikkona sain miettiä, mitkä olisivat tärkeimpiä asioita uudistuvassa eläinsuojelulaissa. Menin syömään toisten avustajien, Aylan ja Veronican, kanssa, koska Anetella oli töitä. Ruoan jälkeen järjestelin Annelin työhuoneessa olleita lehtiä.

Annelin mennessä syömään lähdin mukaan, koska Anneli ja Anette kirjoittivat syödessään arvion työkorttiini. Palattuamme ruokalasta, pyysin saada ottaa yhteiskuvan Annelin ja Aneten kanssa. Anneli sai hyvän idean: otimme kuvan hississä, jotta saisimme hienon taustan kuvaan. Kuvan ottamisen jälkeen hyvästelimme toisemme Aneten kanssa.


Iltapäivällä pääsin seuraamaan eduskunnan täysistuntoa, jossa käsiteltiin valinnanvapauslakia. Tiistain kokousten ansiosta oli täysistuntoa helpompi seurata, koska ymmärsin, mistä puhuttiin. Täysistuntoa seuratessa minut yllätti se, miten kansanedustajat, aikuiset ihmiset, huutelivat toistensa päälle.

En pystynyt seuraamaan täysistuntoa loppuun saakka, koska junani takaisin Lappeenrantaan lähti varttia yli neljä. Ennen lähtöäni Anneli Kiljunen tuli hyvästelemään minut ja antoi minulle muistoksi käsintehtyjä konvehteja ja Arabian eduskunta-mukin. Lopuksi halasimme.


Kun olin kävellyt ovesta ulos, tuli jotenkin haikea fiilis. Olin viettänyt niiden ihanien ihmisten kanssa mahtavat viisi päivää ja olisin voinut jäädä vielä toisiksi viideksi päiväksi. Jäin kaipaamaan eduskuntaa, mutta ehkä joskus pääsen sinne takaisin.

Opin TET-jaksoni aikana paljon uusia asioita eduskunnasta ja siellä tehtävästä työstä. Opin, kuinka tärkeää työtä kansanedustajien avustajatkin tekevät, yhteistyötä tehdään yli puoluerajojen ja eduskunnassa tehdään paljon sellaista työtä, jota emme näe.

Kiitos todella paljon koko SDP:lle siitä, että sain tulla TET-harjoitteluun eduskuntaan! Erityiskiitokset Anette Karlssonille ja Anneli Kiljuselle, jotka ohjasivat minua koko TET-jaksoni ajan!

Teksti ja kuvat: Aksia Söderlund




sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Päivä Yrityskylässä


Lappeenrannan yksikön kuudesluokkalaiset pääsivät tutustumaan työelämään 24. huhtikuuta, kun luokka vieraili Yrityskylässä. Jokaisella oppilaalla oli ammatti, jonka työtehtäviä hän hoiti Yrityskylä-päivän ajan. Päivään oli valmistauduttu muun muassa tekemällä videotyöhakemukset, osallistumalla työhaastatteluun ja tutustumalla työelämän perusasioihin. Tässä oppilaiden kommentteja Yrityskylässä vietetystä päivästä:

”Olin Yrityskylässä Lappeenrannan Energialla. Ammattini oli asiakasneuvoja. Siinä ammatissa neuvoin asiakkaita säästämään sähköä eri keinoin ja pidin energiatietovisaa. Työn tekeminen oli mukavaa mutta välillä olimme kaikki eri mieltä, joten jouduimme sulkemaan liikkeen hetkeksi ja miettimään, miten voisimme tehdä, jotta se olisi hyödyksi kaikille meille Lappeenrannan Energian työntekijöille. Helppoa oli, kun oli valmiit paperit, mihin kirjoitettiin ketkä asiakkaat osallistuvat mihinkin koulutukseen ja ketkä varasivat energiankulutusmittarin.” (Saimi)

”Minä olin Etelä-Saimaan päätoimittaja ja minun tehtävä oli olla vastuussa siitä, että Etelä-Saimaan lehti tehdään hyvin ja julkaistaan ajallaan. Hoidin myös Etelä-Saimaan laskut sekä sopimukset. Minä oli osallisena kokouksissa ja pidin kaksi puhetta. Opin, miten pääteksti lehteen kirjoitetaan, miten laskut maksetaan ja miten yrityksiä hoidetaan. Yrityskylässä oli kivaa ja siellä sai tutustua uusiin ihmisiin. Yrityskylä oli kuin pieni maailma, jossa lapset työskentelivät. Yrityskylässä helpointa oli tehdä lehteä sekä auttaa toimittajia. Vaikeinta oli puheiden pitäminen sekä muiden yritysten auttaminen.” (Sonja)


”Olin apulaismyymäläpäällikkö. Minun piti auttaa myyjiä, päällikköjä ja tehdä päällikön tehtäviä. Minä kävin äänestämässä ja tietovisoissa. Siellä oli kivaa. Helpointa oli tehdä tehtävät, maksaa laskut ja olla itseni. Hankalaa oli ehtiä kaikkiin paikkoihin.” (Siiri)

”Minun ammattini oli käyttömestari, ja minun töihin kuului erilaisia asioita. Minun piti pitää vesikouluvartti, ja se meni ihan pieleen, koska en osannut aluksi käyttää sitä ”peliä”, mitä piti pelata, mutta muuten meni kaikki hyvin ja oli tosi kiva päivä.” (Elsi)

”Minun tehtäväni/ammattini oli Lutin tekniikan tutkija. Työtehtäviini kuului wattipyörän käytön opettaminen ja asia x:n keksiminen. Työni oli muuten helppo, mutta käytin liikaa aikaa asia x:n keksimiseen. Asia x oli loppujen lopuksi tekopuu, joka oli tehty puuhakkeesta, sahanpurusta ja värillisestä muovista.” (Joonas)

”Olin töissä Etelä-Saimaassa. Olin toimittaja. Kirjoitin tarinoita lehteen, haastatteluita ja otin vastaan lehden tilauksia. Siellä oli kivaa, paitsi ei ollut oikeata ruokaa ja yhteensä sai palkaksi vain 14 €. Oli helppoa tilata pankkikortti ja oli vaikeata kirjoittaa tietokokeella ja piti juosta koko ajan.” (Janne)

”Olin toimitusjohtaja Lappeenrannan Energia Oy:ssä. Siellä oli paljon tekniikkaa, esimerkiksi tietokone ja tabletteja. Se oli paras työpaikka tähän mennessä. Tuotteet olivat liian kalliit ja palkka oli pieni. Kaikki meni todella hyvin mutta harmi, että sai lähettää vain yhden laskun muille.” (Maksim)


”Työskentelin Etelä-Saimaan toimittajana. Työtehtäviini kuului ihmisten haastattelu ja lehtijutun kirjoittaminen, lehtien jakaminen ja tietovisan tekeminen. Mielestäni Yrityskylässä oli mukavat ohjaajat ja päivä oli kiva. Helpointa oli ihmisten haastattelu, koska kysymykset olivat valmiina, ja vaikeinta oli laskujen lähettäminen, koska en osannut käyttää sitä sovellusta, jolla laskut lähetettiin.” (Noona)

”Työskentelin Etelä-Saimaassa toimittajana. Minun tehtävänä oli haastatella ihmisiä, tehdä lehteä ja ottaa mainostilauksia vastaan. Toimittajana oli ihan kivaa ja muutenkin siellä oli kivaa. Helppoa työssä oli haastatteleminen. Vaikeaa oli tehdä sitä lehteä, koska siinä piti kirjoittaa juttuja tietokoneelle. Se sivu, mille ne piti kirjoittaa, oli sekava, koska siellä oli jo valmiiksi paljon tekstiä. Sitten niiden tilalle piti kirjoittaa se juttu ja sitä ei oikein tiennyt, että mihin kohtaan ne piti kirjoittaa.” (Ida-Sofia)

”Minä olin Lidlin myyjä. Monet oppilaat kävivät meillä ostamassa suklaalevyjä, huulikiiltoa tai omenasipsejä. Minun mielestä se oli aika haastavaa mutta kivaa ja mukavaa.” (Sofia)

”Yrityskylässä minä olin kestävän kehityksen koordinaattori. Työskentelin kaupungintalossa. Minun työ oli kiva ja mukava. Minulla oli paljon tehtäviä. Minun mielestä se on aika kiva, mukava hauska, paras paikka! (Anfisa)

torstai 27. huhtikuuta 2017

Поездка в Москву


По-моему, это были просто чудесные две недели в Москве! Для меня в особенности т.к. я там была впервые! Всю свою жизнь я думала, что мне не понравится этот город, однако я ошибалась) Как только мы вышли из вагона и направились на вокзал, я сразу почувствовала, что я в России, не могу сказать, как, но в голове возникла мысль, что я дома. Погода в этот день была пасмурная, так что все вокруг казалось серым, сырым и холодным, но осознавание того что я сейчас в столице своей Родины, грело душу.

Первое, что бросается в глаза в большом городе это огромное количество людей, машин и домов, все вокруг куда-то спешат и торопятся и ты сам по неволе начинаешь соответствовать быстрому ритму жизни, этого мне часто не хватает в Финляндии. В России просыпается какой-то азарт и хочется постоянно чем-то заниматься, а не сидеть на одном месте)

В таком огромном городе, как Москва, каждый может найти себе развлечение и это на мой взгляд огромный плюс. За две недели я успела насладиться искусством, архитектурой города, общением с ребятами из Москвы, учебой на родном языке, прогулками с одноклассниками, вкуснейшей разно-национальной едой (в особенности понравилась японская кухня).

Наша гостиница находилась в хорошем, спокойном районе, не очень далеко от центра. Сейчас прямо у гостиницы должны открыть новую станцию метро, так что в будущем будет очень удобно. Также рядом был магазин, банк, различные кафешки и автобусная остановка, в общем все, что нужно для жизни.

В этом году мы жили и учились в одном месте, что не могло не радовать т.к. за вечер уставшие ноги, утром ну никак не могли куда-то идти. Еда, которую давали на завтрак была в основном вкусная, что тоже огромный плюс, ведь вкусный завтрак – это хорошее начало дня! Потом мы учились обычно до 13-14 часов. У нас были замечательные преподаватели, на уроках которых было интересно и познавательно. После учебы было куча свободного времени и можно было заняться тем чем только захочешь, в пределах разумного конечно же))

В общем я осталась довольной поездкой и если появится возможность, то я советую всем туда ехать, т.к. это отличный способ попробовать жить без родителей и набраться опыта самостоятельной жизни.

Наталья

torstai 13. huhtikuuta 2017

Sukset esiin ja ladulle!

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi päätimme järjestää Suomi100-hiihtohaasteen Lappeenrannan yksikössä. Haasteen tarkoituksena oli korostaa tavoitteen asettamista itselleen ja itsensä haastamista liikunnallisesti. Lisäksi halusimme muistuttaa, miten kiva hiihtämisen ohella on nauttia ulkona liikkumisesta ja luonnosta. Hiihtosuorituksia sai tehdä 17.2.–31.3.2017 koulun liikuntatunneilla ja vapaa-ajalla.

Haasteeseen saivat osallistua kaikki luokat eskarista 9. luokkaan sekä opettajat ja muu henkilökunta. Luokan parhaat hiihtäjät palkittiin kunniakirjalla, ja yli sata kilometriä hiihtäneet saivat hiihtojuomapullovyön koulun Suomi100-juhlassa.

Haasteessa nousi esille oppilaiden uskomattomia tuloksia. Jopa eskarilaiset kirjasivat hiihtovihkoihinsa 5, 10 ja 15 km suorituksia. Sadan kilometrin hiihtäjiä löytyi luokilta 1, 3, 4, 5 ja 6. Parhaina luokkina yhteiskilometrien mukaan palkittiin 2. lk (228 km), 3. lk (699 km) ja 5. lk (973 km). Yhteensä kaikki oppilaat hiihtivät 2 801 kilometriä.

Opettajien ja muun henkilökunnan sarjassa oli myös monta innokasta osallistujaa. Kolme opettajaa sivakoi yli 100 km, mutta koulumme oma hiihtokuningatar on Eeva Rasa, joka hiihti yli 300 km!

Yhteensä kaikki oppilaat ja opettajat hiihtivät 3 588 kilometriä! Näillä kilometreillä hiihtäisi Lappeenrannasta Lappiin ja takaisin melkein kaksi kertaa. Toivottavasti saamme ensi vuonna kilometrejä lisää, jotta ne riittäisivät paluumatkaankin (tai jopa kolmanteen keikkaan).


Eino Leinoa lainaten
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä
Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun hanki on hohtava alla,
kun taivas kirkasna kaareutuu –
mut hauskempi hiihtää, kun ruskavi puu
tuul’ ulvovi, polku on ummessa
ja tuisku on taivahalla.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun ystävä häll’ on myötä,
kun latu on aukaistu edessään –
mut parempi hiihdellä yksinään,
tiens’ itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun tietty on matkan määrä,
kun liesi viittovi lämpöinen, –

Ja hyvä on hiihtäjän hiihdellä,
kun riemu on rinnassansa,
kun toivo säihkyvi soihtuna yöss’ –


Suomi100-hiihtohaastetiimi: Sami Puurtinen ja Terhi Tyyskä

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Joensuun yksikön uudet tilat


Joensuun yksikkö aloitti koulunkäynnin uusissa tiloissa talviloman jälkeen. Uusi koulu sijaitsee Kaislakadulla, vanhoissa aikuisopiston tiloissa, jotka on muokattu koulullemme sopivaksi. Tilat saavat kiitosta valoisuudesta, raikkaasta sisäilmasta ja siitä, että tilat pääsääntöisesti ovat hyvin yhteydessä toisiinsa.

Koulumme välitunnin viettomahdollisuudet ovat parantuneet huimasti uusien pingispöytien ja säkkituolien myötä. Oppilaat saivat oppilaskunnan hallituksen välityksellä olla päättämässä säkkituolien värejä.


Ulkona välitunteja viettävien iloksi koulun pihalle on rakennettu uusia aktiviteetteja. Erityisen suosittuja ovat olleet uusi kiipeilyteline sekä hämähäkkikeinut.

Kouluruokailumme tapahtuu ravintola Kanervassa. Ruoka on kerrassaan herkullista ja sieltä on myös mahdollisuus ostaa välipalaa koulun jälkeen.


Mukavan lisän koulutyöhömme ovat tuoneet uudet, kirkkaanvihreät loksut. Ne ovat vanhasta koulusta poiketen tarkoitettu kaikille kolmasluokkalaisille, ja sitä vanhemmille oppilaille.

Uudet luokkatilat ovat vaaleita ja sisustukseltaan moderneja. Uudessa koulurakennuksessa on mukavaa jatkaa koulunkäyntiä raikkaasta sisäilmasta nauttien!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Joensuun yksikön muutto


Ensimmäisenä saimme tietää muutosta luokkalaisilta ja muilta oppilailta. Kaikki tieto, jota muutosta kerrottiin, oli väärää. Opettajatkaan eivät tienneet muutosta paljoakaan. Vain rehtorimme tiesivät enemmän.

Miksi koulumme muuttaa?
  • Huono sisäilma
  • Rakennuspöly
  • Vanha rakennus
  • Huono sisäilma
  • Rakennuspöly
  • Vanha rakennus


Kysymyksiä Perttu Kivivuorelle:
  • Miksi koulumme muuttaa? Muutos tapahtuu sisäilman takia.
  • Miltä tuntuu muuttaa? Vaikealta, ja toisaalta on ihan mukava asia.
  • Miten muutto valmistelut vaikuttavat oppitunteihin? Tosi paljon tapahtuu täällä viimeisellä viikolla. Kirjat viedään pois, pakko miettiä, miten toimitaan eri tavalla.
  • Miltä uusi koulu vaikutti? Hyvä liikuntasali, tilat ovat puhtaita, hyviä. Ruokala on kivempi. On se aika erilainen.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Viimeisten ja ensimmäisten joukossa


Itä-Suomen koulun ovet olivat vielä puisia, kun minä niistä ensimmäistä kertaa sisään astelin syksyllä 2005. Opiskelu Itä-Suomen koulussa alkoi vasta 5. luokalla siellä Armilan koulun vanhassa keltaisessa mökissä. Tavallaan me oltiin lajimme viimeisiä, jotka näkivät sen vanhan, tai silloin vielä nuoren, Itä-Suomen koulun.

Talviloman jälkeen opiskelumaisemat jo vaihtuivat, sillä koulumme muutti uuteen rakennukseen Kesämäkeen. Sinä aikana tunsin kuuluvani osaksi jotain merkittävää ja historiallista, sillä samaan aikaan olin luokkalaisteni kanssa viimeisten ja ensimmäisten joukoissa. Muutenkin meidän koulu oli erilainen kuin muilla: se oli kaupungin uusin ja hienoin. Tänne ei päässyt opiskelemaan kuka tahansa, eikä muissa kouluissa käyty luokkaretkillä Moskovassa ja Pietarissa. Me osattiin arvostaa erilaisuuttamme silloin ja niin myös tänäkin päivänä ollaan kiitollisia siitä, että saatiin opiskella ISKissä tiiviissä porukassa – kaukana massatuotantokouluista.

Kuitenkin jos yhdeksäsluokkalaiselta minulta ja luokkalaisiltani kysyttäisiin Itä-Suomen koulun vahvuuksia opiskelijan näkökulmasta, niin päällimmäiseksi nousisivat juuri nuo edellä mainitut luokkaretket ja modernit luokkatilat. Koulun suurimmat vahvuudet huomaa vasta ajan ja kokemuksen myötä. Monelle meistä venäjän kieli tuntui kaukaiselta ajatukselta ysiluokalla. Siihen mennessä monelta oli jo kadonnut se kipinä, joka joskus starttasi kiinnostuksen venäjää kohtaa ja motivoi sen opiskelemista vitosluokan alussa. Parinkymmenen hengen luokasta vain kolme jatkoi Itä-Suomen koulun lukioon. Yksi niistä kolmesta olin minäkin ja täten pääsin taas ISKin historian kirjoille, sen pienimpään (kolmen hengen) luokkaan.


Sinänsä ei tuossa mitään ongelmaa olekaan, sillä kaikki menivät opiskelemaan sinne, minne tahtoivat, mutta valitettavan monen kohdalla venäjän opiskelu päättyi siihen. Toki kieltä on hankala oppia, mutta se on vielä helpompi unohtaa. Varmaan moni vanhempi, joka päättää lapsen opiskelusta Itä-Suomen koulussa, näkee sen investointina tulevaisuuteen. Siinä vaiheessa, kun venäjää on opiskellut yli viisi vuotta, niin se ei ole enää taakka, vaan sitä voi pitää jo vahvuutena. Monelle entiselle luokkalaiselle olenkin sanonut, että he antoivat periksi juuri, kun hankalin oli jo takana.

Näitä ”venäjän kielellä saat töitä” -tarinoita meille kerrottiin opiskelun aikana paljon, mikä ei kuitenkaan innoittanut sen enempää venäjän opiskelua. Valitettavasti venäjän merkityksen todellisesti huomaa vasta kokemuksen kautta. Tarkennan kuitenkin, että työn saamiseksi kielen lisäksi on oltava myös muita taitoja. Lisäksi venäjän kielen tarve työpaikoilla vaihtelee aloittain ja alueittain.


Itse olen aina töihin päässyt ja venäjän kielen osaaminen on ollut työpaikoissa avainasemassa. Ensimmäiseen vakituiseen työtehtävään pääsin jo lukiolaisena. Keittiötarvikkeita valmistavan yrityksen tehtaanmyymälään kaivattiin venäjänkielistä myymäläapulaista, joten taisin olla tarpeeksi vakuuttava ja osasin tarpeeksi venäjää, kerta pääsin töihin. Toki työt veivät minut mukanaan ja opiskeluun taisi jäädä liian vähän aikaa.

Tuloksena lukiosta valmistuttuani en löytänyt itselleni jatko-opiskelupaikkaa – oli siis lähdettävä kokopäivätöihin. Onneksi taas kerran venäjän avulla pääsin Nuijamaan rajalle palvelemaan venäläisiä turisteja tax free -asioissa. Pari vuotta töitä tehneenä tajusin, että jokin ammatti on haettava tai muuten olen ikuisesti juoksemassa eri työpaikasta toiseen etsimässä itselleni mieluista työtä.

Punnittuani vahvuuteni ja mielenkiintoni päätin hakea yliopistoon jatkamaan venäjän kielen opintoja. Tällä hetkellä opiskelenkin toista vuotta Itä-Suomen yliopistossa venäjän kielen kääntäjäksi.

Vaikka siitä on jo aikaa, kun valmistuin Itä-Suomen koulusta, silti uskon monen tuskailevan tänä päivänä niitä samoja asioita kuin moni muukin iskiläinen minun aikoinani. Jatkaako vai lopettaako venäjän opiskelun? Jokainen tekee päätöksensä miten haluaa, mutta minua ainakin turhauttaisi opiskella yli viisi vuotta kieltä vain siksi, että sen voisi heti unohtaa.

Teksti ja kuvat: Leo Kurkinen

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Värikkäitä esityksiä Joensuun yksikön Talentissa


Joensuun yksikön tukioppilaat ja oppilastoimikunta järjestivät perinteisen Talent-kilpailun 27.1. 2017. Kaikki oppilaat eskareista ysiluokkalaisiin olivat seuraamassa ja kannustamassa esiintyjiä liikuntasalissa. Tänäkin vuonna esitykset olivat taidokkaasti tehtyjä ja monipuolisia. Saimme nauttia muun muassa tanssista, soitosta ja a cappella -laulusta. Tuomaristo koostui Jehki- ja Anna-Liisa-opettajista sekä kasiluokan tukioppilaista Hennasta ja Iina-Emiliasta.


Voittajaksi tuli kahdeksannen luokan Veronika Vlasova upealla laulullaan ja pianonsoitolla. Toiseksi tuomaristo valitsi toisen luokan tyttöjen sulavan ja taidokkaan tanssin. Kolmanneksi tulivat eskarin Voitto ja Reima vauhdikkaalla tanssillaan, jossa oli käytetty hienosti myös rekvisiittaa. Tänä vuonna järjestettiin myös yleisöäänestys. Sen voittivat toisen luokan tytöt mukaansatempaavalla tanssikoreografiallaan.

Kirjoittaja: Jenny Rajavuori 9. lk

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Open doors event


Open doors event was held on January 21st. 9th graders had their own tasks, some as guides, instructors and on some lessons students were helping as teachers' assistants. During morning hours a large part of visitors were either the parents of the school's students or their friends.

In the main building we had a discussion with one child's mother.

How old is your daughter?
– 3 years old.

Is she going to attend this school?
– Possibly yes, his older brother is already going to this school.

What grade is he in?
– In 4th grade.

Where did you hear about this school?
– At first? I don't remember anymore... At that time we lived in Helsinki and we were moving to Lappeenranta. My friend's kid was in this school, and I was looking for a school for my son.

Why this school and not Kesämäen koulu?
– The English one?

Yeah, for example.
– I think this one is better, because you learn English everywhere and I think it's valuable to know lots of different languages.

Thank you.
– You're welcome.

At forenoon exercise trail had had more 9th graders using it than kids that it was meant for. 2 kids had visited the track. A couple of 9th graders were colouring colouring pictures that were also meant for the kids. Still, the most important question remained; where were the candies meant for the children?

I asked a couple of questions from one 9th grader who was eeping an eye on the trick track.

Have there been a lot of people here?
– More than last year. Maybe three or four kids while I've been around. There were more visitors in the morning.

What is your opinion on this unusual school day?
– I prefer this to having normal lessons.

What do you think of the length of this school day?
– It's short enough for a Saturday.

The day went well and everyone left happily back home to spend their weekend in a beautiful, springlike weather.

Text and picture: Tuuli and Veera, 9th grade

Avoimet ovet 21. tammikuuta


Lappeenrannan yksikössä vietettiin avointen ovien päivää 21. tammikuuta. Yhdeksäsluokkalaisilla oli kullakin omat tehtävänsä, osa oppaina, osa ohjaajina, ja joillakin tunneilla heitä nähtiin apuopettajina. Aamutunteina iso osa kävijöistä oli koulun oppilaiden vanhempia tai kavereita.

Päärakennuksessa pääsimme keskustelemaan erään lapsen äidin kanssa.

Minkä ikäinen tyttäresi on?
– 3 vuotta.

Aikooko hän tulla tähän kouluun?
– Mahdollisesti aikoo tulla, isoveli on jo täällä.

Millä luokalla hän on?
– Nelosella.

Mistä kuulitte tästä koulusta?
– Alun perin? En muista enää... Asuttiin silloin Helsingissä ja oltiin muuttamassa Lappeenrantaan ja kaverini lapsi oli jo tässä koulussa. Etsin silloin kouluvaihtoehtoja pojalle.

Miksi juuri tämä koulu eikä esimerkiksi Kesämäen koulu?
– Ai siihen englanninkieliseen?

Niin vaikka.
– Mun mielestä tää on parempi, koska englannin kieltä oppii joka paikasta ja musta se on rikkaus et osaa paljon kieliä.

Kiitos.
– Olkaa hyvä.

Aamupäivän aikaan mediateekin temppuradalla oli käynyt paljon enemmän ysejä kuin kohdeyleisöön kuuluneita lapsia, joita oli käynyt vain kaksi. Pari ysiä väritti alun perin lapsille tarkoitettua värityskuvaa. Kaikista tärkeimpään kysymykseen emme vielä saaneet vastausta: missä olivat lapsille tarkoitetut karkit?

Päivän lopuksi pari kysymystä yhdeksäsluokkalaiselta, joka oli vahtimassa temppurataa.

Onko täällä ollut paljonkin porukkaa?
– Enemmän kuin viime vuonna. Ehkä kolme tai neljä lasta sinä aikana, kun oon ollut vahtimassa. Aamulla enemmän kuin iltapäivällä.

Mitä mieltä olet tästä poikkeuksellisesta koulupäivästä?
– On parempi näin, kuin että olisi normaaleja tunteja.

Mitä mieltä olet koulupäivän pituudesta?
– Ihan sopiva lauantaiksi.

Päivä sujui hyvin ja kaikki lähtivät iloisin mielin kotiin viettämään viikonloppuaan kauniissa keväisessä säässä.

Teksti ja kuva: Tuuli ja Veera, 9. luokka

lauantai 28. tammikuuta 2017


В школе Восточной Финляндии мы учимся с 4 класса, а сейчас уже в девятом. У нас очень дружная школа и обучение на высшем уровне. Все учителя всегда готовы помочь в трудной ситуации. Учителя помогают в языке и дают полезные советы.

У нас очень дружные классы; как уроки, так и перемены проходят очень весело. Финны и русские без проблем взаимодействуют друг с другом. Старшеклассники всегда готовы помочь младшим.

Школа находится недалеко от центра, и всегда легко добраться на автобусе куда угодно.

Наша школа часто устраивает интересные мероприятия как для взрослых, так и для детей.

Никита и Леон, 9 класс.

torstai 26. tammikuuta 2017

Avoimien ovien päivä 21.1.2017


Itä-Suomen koulussa oli lauantaina 21.1. avoimien ovien päivä. Koulupäivä kesti klo 9.00–13.00. Luokkien ovet olivat auki koko koulupäivän ajan ja niissä sai vierailla vapaasti.

Koulumme liikuntasaliin rakennettiin temppurata pienimmille oppilaille ja vieraille. Vanhempainyhdistys järjesti myyjäiset, jossa myytiin arpoja ja itse leivottuja leivonnaisia. Saadulla tuotolla kerätään rahaa stipendeihin ja luokkaretkirahastoon.


Oppitunneilla oli tänään rennompaa: oppilaat pelasivat Kahootia ja katsoivat venäjänkielisiä piirrettyjä, mutta tunneilla oli aiheetkin.

Yläkoulun oppilailla, 8.–9.-luokkalaisilla, oli yhteinen luento, jonka järjestivät entiset Itä-Suomen koulun oppilaat Janne ja Teemu Häyrinen. Luennolla kerrottiin venäjän kielen opiskelun hyödyistä ja mahdollisuuksista.

Päivän aikana pystyi tutustumaan koulumme toimintaan.


Teksti ja kuvat: Oona Parviainen, Pinja Ruponen ja Roosa Vornanen

maanantai 23. tammikuuta 2017

ISK loisti PISA-tutkimuksessa!

Itä-Suomen suomalais-venäläinen koulu sai valtakunnallista julkisuutta pari viikkoa sitten, kun Hufvudstadsbladet kirjoitti mairittelevan artikkelin koulumme kielten opetuksesta. Lehden kaksi toimittajaa vieraili koulussamme ja tutustui kielten opetukseemme. Edellisen kerran samat toimittajat kävivät koulussamme jutun teossa vuonna 2005. Paljon on koulussamme muuttunut noista ajoista eikä vähiten siksi, että opetus alkaa nyt jo esiopetuksesta ja ensimmäiseltä luokalta. 

Muutoksia on tullut myös venäjän kielen opetukseen CLIL-opetuksen myötä. Myös muiden kielten kuin venäjän opiskelu koetaan koulussamme hyvin tärkeänä. Toimittajat haastattelivat rehtorien ja opettajien lisäksi myös koulumme entisiä oppilaita ja opiskelijoita. Oli ilo huomata, miten positiivisesti entiset oppilaamme suhtautuvat kouluumme ja miten suuresti he arvostavat venäjän kielen taitoaan, jonka koulustamme ovat opintojen ansiosta saaneet. Kyseiset nuoret ovat jo pitkällä jatko-opinnoissaan niin yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa kuin opistotason oppilaitoksissa. Venäjän kielen taito on jo tässä vaiheessa avannut heille monia ovia niin työmarkkinoilla kuin opiskelussaankin. 

Olemme kielikoulu, mutta myös muut oppiaineet ja niiden opiskelu on tärkeää. Itä-Suomen koulun oppilaat osallistuvat vuosittain kansainväliseen PISA-arviointiin. PISA 2015 -pääkokeeseen otti osaa Suomessa 5882 oppilasta 168 koulusta. Kouluista 159 oli perusopetuksen yläkouluja, loput yksityiskouluja tai toisen asteen oppilaitoksia. PISA-kokeessa mitattiin oppilaiden osaamista luonnontieteissä, matematiikassa ja lukutaidossa. Olemme iloisia ja ylpeitä siitä, että koulumme kuuluu juuri julkaistujen koetulosten perusteella valtakunnallisessa jakaumassa parhaiten menestyneeseen neljännekseen kaikissa kolmessa arviointialueessa. Tästä kiitos teille oppilaat, opettajat ja huoltajat!

Lähde: PISA 2015 -pääkokeen tuloksia/koulukohtainen palaute.

Itä-Suomen koulun menestystarina venäjän kielen ja kulttuurin opettamisessa jatkuu edelleen. Pyrimme jatkuvasti parantamaan opetustamme, oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista ja toimintatapojamme niin, että vahvan venäjän kielen ja venäläisen kulttuurin osaamisen lisäksi oppilaat ja opiskelijat saavat parhaat mahdolliset eväät tulevaisuutta varten kaikilla osa-alueilla.

Teksti: Katri Anttila, johtava rehtori