maanantai 19. marraskuuta 2018

Rakastetaan erilaisuuksista riippumatta ❤ 🌈


Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, miten ihmisten erilaisuuksia pilkataan ilman mitään kunnollista syytä? Entä miten seksuaalisesta suuntautumisesta tai ihonväristä tuli ihmisten ”heikkoja” puolia?


Suomessa hehkutetaan, miten täällä kaikkien on hyvä olla. Että kaikki saavat olla sellaisia kun on, ilman pelkoa siitä, että joutuu kokemaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Näin ei kuitenkaan ole.

Esimerkiksi koulukiusaaminen kohdistuu usein henkilöön, joka on ns. ”erilainen”. Esimerkiksi jos EI ole valkoihoinen tai jos seksuaalinen suuntautuminen on jokin muu kuin hetero.


Onko se tasa-arvoa, jos ihmistä kohdellaan sukupuolen mukaan? Onko se tasa-arvoa, jos seksuaalinen suuntautuminen määrittää koko ihmisen? Onko se tasa-arvoa, jos ihonväri sallii sen, että sinua saa kiusata?

Entäpä, jos sinulla on sairaus, joka vaikuttaa ulkonäköösi? Olisiko se silloin tasa-arvoa, jos sinulle huudeltaisiin ja sanottaisiin kaikkea ilkeää vain ulkonäkösi takia? Ei, se ei ole tasa-arvoa. Tasa-arvoa on se, että kaikilla on samat oikeudet.


Ehdotan, että ihmiset kohtelisivat toisiaan hyvin eivätkä kiinnittäisi ensimmäisenä huomiota ulkonäköön tai ihonväriin. Miksi sinua kiinnostaisi, vaikka toinen ei ole samanlainen kuin sinä? Ei ihmisille voi olla niin vaikeaa kohdella toisiaan hyvin ja arvostaa ja rakastaa erilaisuudesta riippumatta.


Nemi Joronen 11 v.

KAIKKI SAAVAT OLLA OMIA ITSEJÄÄN! :)

maanantai 29. lokakuuta 2018

Meidän koulumme piha

Itä-Suomen koulu sijaitsee Kesämäen koulun kampuksella. Kesämäen koulun oppilaat käyttävät samaa pihaa.
Школа Восточной Финляндии находится рядом со школой Кесямяки.


Tässä on koulumme päärakennus.
Это главное здание нашей школы.


Kouluumme tuli viime keväänä kaksi pingispöytää, ne löytyvät Päätalon edustalta. Pingispöydät olivat erittäin suositut keväällä.
Наша школа получила прошлой весной два теннисных стола, они находятся перед главным зданием.


Pääsisäänkäynnin vasemmalta puolelta löytyy myös pieni sählykenttä.
Слева от главного входа есть маленькое поле для флорбола.


Päärakennuksen vieressä on koripallokenttä.
Рядом с главным зданием есть баскетбольное поле.


Päärakennusta vastapäätä on Tenavalalo (luokkatalo 1).
Напротив главного здания находится здание младших классов.


Tenava talon lähelta löytyy puisto jota kutsutaan nimellä ”Tarzanpuisto”.


Tarzanpuiston lähettyvillä on myös pienemmille oppilaille suunnattu leikkipuisto, jossa on keinu, hiekkalaatikko sekä kiipeilyteline.


Puiston vierestä löytyy jalkapallohäkki.
Рядом с детской площадкой есть футбольная клетка.


Koulun mäessä on auton- sekä traktorinrenkaista muodostettu rata.


Koulualueeltamme löytyy myös suuri jalkapallokenttä. Kentän takana sijaitsee liikunta-/juhlasali.


Ruokala sijaitsee mäen alapäädyssä.
Столовая находится внизу горки.


Ruokalan lähelle on rakennettu tunneli, jotta oppilaat voivat alittaa tien turvallisesti.
Рядом со столовой есть туннель, по которому школьники могут переходить дорогу безопасно.


Teksti ja kuvat: yläkoulun valinnaisryhmä

torstai 18. lokakuuta 2018

Kehut kehiin!


Oletko koskaan kehunut tuntematonta? Tai oletko koskaan saanut Suomessa tuntemattomalta kehuja? Itse en ole saanut sellaista palautetta melkein koskaan, 
mutta olisi ihanaa, jos suomalaiseen kulttuuriin kuuluisi tuntemattomien 
kehuminen.

Miltä se sinusta tuntuisi, jos joku tulisi kehumaan sinua? Tai jos joku 
kehuisi sinua ja et sanoisikaan ”Tää on vaa tällänen vanha” vaan sanoisitkin ”Kiitos, mäkin tykkään tästä”?


Eli varmaan tajusittekin, suomalaiseen kulttuuriin ei vaan kuulu 
tuntemattomien kehuminen tai kehujen vastaanottaminen ns. normaalisti. Mutta 
miksi? 


En tajua sitä, miksi New Yorkissa kahvilan työntekijä voi kehua jonkun 
huulipunaa ja se on kohteliaisuus, mutta Lappeenrannassa, tai edes Suomen pääkaupungissa, Helsingissä se olisi vain kummallista. Miksi se on näin? 


Minusta meidän suomalaisten pitäisi alkaa ryhdistäytyä pikkuhiljaa ja alkaa 
kehumaan ja vastaanottamaan kehuja, niin kuin muissakin maissa. Ehkä 
seuraavalla kerralla, kun käyn kaupungilla, kehun jonkun paitaa. Entä jos sinäkin 
kokeilisit tuntemattomien kehumista! 


Idun Söderlund, Lappeenranta


Lappeenrannan yksikössä vietetään hyvän mielen viikkoa maanantaista 15. lokakuuta perjantaihin 19. lokakuuta. Viikon ovat suunnitelleet Itä-Suomen koulun ympäristöagentit, jotka pitivät aamunavauksen maanantaina. Lisäksi he ovat piilottaneet kouluun hyvää mieltä tuovia viestejä ja kohteliaisuuksia. Viikon aikana kerätään myös ideoita kouluviihtyvyyden lisäämiseksi.

tiistai 25. syyskuuta 2018

Mediakasvatusta yhdessä svetogorskilaisten kanssa

Koulumme Imatran ja Lappeenrannan yksiköt ovat mukana mediakasvatushankkeessa, jota tehdään yhteistyössä svetogorskilaisen koulu nro 1:n kanssa. Projektin tarkoituksena on, että oppilaat kehittävät ilmaisu- ja vuorovaikutustaitojaan, tutustuvat hankkeessa käytettävään mediaan, oppivat median käyttötaitoja ja ymmärtävät median käyttöä. Projektin aikana oppilaat tekevät suullisen venäjän video-opetusmateriaalia Youtube-kanavalle.

Johtava rehtori Katri Anttila ja venäjän opettaja Tatiana Panschin kävivät Svetogorskissa sopimassa hankkeen aikataulusta 10. syyskuuta. Hanke kestää syyslukukauden 2018 ja se toteutetaan Cultura-säätiön apurahalla. Imatralta mukana on venäjän opettaja Pavel Moshnikov.


Kuvassa vasemmalta svetogorskilaisen koulun rehtori Irina Ivanova, johtava rehtori Katri Anttila, venäjän opettaja Tatiana Panschin ja englannin opettaja Tatjana Zakrevskaja, joka vastaa hankkeen svetogorskilaisten osuudesta.

Teksti: Tatiana Panschin


perjantai 14. syyskuuta 2018

Liikkari on luotettava


Мы расскажем вам, что спортивные инструктора делают у нас в школе.

Спортивные инструктора планируют свои игры очень долго. Они проводят разные игры как с младшими, так и со старшими школьниками. Они проводят свои игры во время перемен и также во время уроков.

Инструктора организуют турниры по разным видам спорта, например, по футболу.
Если спортивные инструктора проводят турнир по футболу, то им надо заранее подготовить инвентарь.  

Все, что происходит во время игры, на ответственности инструкторов.
Этот проект, в котором ученики принимают активное участие, длится уже более 2 лет.



Kerromme teille, minkälaista on olla liikkari ja mitä he tekevät. 


Liikkarit suunnittelevat paljon asioita etukäteen. He pitävät erilaisia aktiviteettejä alakoululaisille ja yläkoululaisille. Liikkarit liikuttavat lapsia välitunneilla sekä tunneilla. He pitävät erilaisia leikkejä ja pelejä sekä erilaisia turnauksia, esimerkiksi jalkapalloturnauksia. Jos liikkarit esimerkiksi pitävät jalkapalloturnauksen, niin heidän pitää mennä varaamaan jalkapallokenttä ajoissa, merkitä pelikentän rajat ja tottakai hankkia pelivälineet.


Liikkarit ovat yleensä vastuussa kaikesta, mitä aktiviteetin aikana tapahtuu. Jos olet liikkari, niin sinun pitää olla luotettava.


Liikkareita on ollut noin kaksi vuotta ja oppilaat ovat ottaneet asian hyvin vastaan ja olleet aktiivisia.

Teksti ja kuvat: yläkoulun valinnaisryhmä

torstai 6. syyskuuta 2018

Хочешь улучшить свои школьные навыки? – Haluatko parantaa opiskelutekniikkaasi?


Хочешь улучшить свои школьные навыки? Прочитай наш список и попробуй применить наши советы для учёбы.

1. Не оставляй подготовку к тестам на последний вечер, так что начинай готовиться заранее.
2. Позаботься о тишине!
3. Твоему мозгу во время работы нужно много кислорода. Не забывай гулять!
4. Обратись за помощью к родителям, учителям или друзьям. Лучше спросить, чем не знать.
5. Заведи себе специально тетрадь и выписывай туда все недавно заученные формулы по математике и физике.
6. Слушай внимательно на уроках.
7. Не учись голодным или злым. Это мешает концентрироваться.
8. Сделай себе расписание.
9. Хвали себя за старательность.
10. Физкультура важна, особенно после многих часов сидения. Это помогает концентрироваться.


Haluatko parantaa opiskelutekniikkaasi? Tutustu alla olevaan listaan ja ota tavat käyttöön opiskeluusi.

1. Älä jätä kokeisiin harjoittelua viimeiseen iltaan, aloita opiskelu ja kertaus ajoissa.
2. Karsi häiriötekijät.
3. Pidä motivaatiota yllä.
4. Pyydä tarvittaessa apua vanhemmilta, opettajilta tai kavereiltasi. On parempi kysyä kuin tyhmänä pysyä.
5. Tee omia muistisääntöjä.
6. Kuuntele oppitunnilla tarkkaan.
7. Älä opiskele nälkäisenä tai vihaisena. Tämä häiritsee motivaatiota.
8. Laadi aikataulut.
9. Palkitse itsesi rankasta lukemisesta.
10. Liikunta on tärkeää, varsinkin jos istutaan monta tuntia päivässä. Se parantaa aivotoimintaa.
11. Nuku tarpeeksi ja hyvin. Mene ajoissa nukkumaan.
12. Käytä oppimisvälineitä, kuten Quizlet.
13. Aseta tavoitteita.

Entä haluatko parantaa koulutyöskentelyäsi? Näillä vinkeillä pääset pitkälle. 👍

1. Kirjoita muistiinpanot vihkoon, näin parannat käsialaasi ja tieto jää paremmin päähän.
2. Älä käytä puhelinta tunnilla.
3. Kuuntele opettajaa ajatuksen kanssa, ole aktiivinen.
4. Käytä värejä vihkossa parempaa jäsennystä varten.
5. Lue tunnilla käsiteltävä kappale ennen oppituntia.
6. Satsaa muistiinpanoihin.

Erään tutkimuksen mukaan kaneli tekee hyvää muistille ja tehostaa oppimista. Sitä ei tule kuitenkaan syödä säännöllisesti, koska siinä on myrkyllistä kumariinia. Kannattaa siis syödä korvapuusteja ennen koetta. 😄

Teksti: yläkoulun valinnaisryhmä

lauantai 1. syyskuuta 2018

День знаний – tiedon päivä


Первое сентября-это первый звонок и волнительный праздник для 1-ых классов и для всех учеников.

Этот праздник появился в советское время, официально как «День знаний».
Первое сентября особенный день для учеников, студентов, учащихся и учителей. В этот день традиционно проводят торжественные линейки, посвящённые началу учебного года. С особым вниманием в школах встречают первоклассников.

В средних и высших учебных заведениях не проводят линейки, но от этого торжество не уменьшается.

Первого сентября в отличии от финских русские школьники дарят цветы учителям.


Ensimmäinen syyskuuta on tärkeä juhla Venäjällä, koska silloin on koululaisilla ja opiskelijoilla ensimmäinen koulupäivä. Sinä päivänä oppilaat pukeutuvat kauniisiin asuihin, tytöillä on isot rusetit päässä ja kaikille opettajille annetaan kukkia.

Ensimmäinen syyskuuta ei ole vain ensimmäinen koulupäivä vaan niin sanottu ”tiedon päivä”, joka perustettiin noin 20 vuotta sitten eli siitä ei ole niin paljon aikaa.

Tänä vuonna koulu alkaa Venäjällä 3. syyskuuta, koska lauantaina ei saa aloittaa opiskelua. Tämä päivä on erittäin tärkeä ensimmäiselle luokalle, mutta se ei tarkoita, ettei se olisi tärkeä yläasteelle ja lukiolaisille.

Koulun alkaessa vanhemmat muistelevat omia kouluvuosiaan ja kouluissa on juhla. Juhla on vain peruskoululaisilla muttei lukiolaisilla ja ylioppilailla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät he iloitsisi ja juhlisi ensimmäistä opiskelupäivää.

Suomessa koulun alku ei ole samanlainen juhla kuin Venäjällä.

torstai 23. elokuuta 2018

Koulurauha julistettiin


Keskiviikkona 22. elokuuta Mannerheimin Lastensuojeluliitto julisti kansallisen koulurauhan. Koulurauhan tehtävä on rakentaa psyykkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti turvallinen kouluvuosi. Koulurauha edistää koulun yhteishenkeä ja hyvää ilmapiiriä. Sen tavoitteena on, ettei ketään kiusattaisi eikä kukaan jäisi yksin vaan tuntisi itsensä osaksi kouluyhteisöä ja hyväksytyksi jäseneksi.

Koulurauha on julistettu vuosittain vuodesta 1990 lähtien. Suomessa kehitetty Koulurauha-malli on ainutlaatuinen ja sitä on levitetty myös muihin Euroopan maihin. Koulurauha-työtä ohjaa valtakunnallinen ohjausryhmä, jossa on edustaja kaikista ohjelmaa toteuttavista organisaatioista.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto

maanantai 21. toukokuuta 2018

Kutosten leirikoulu Pietarissa


Pietari-Paavalin linnoitus



Pietari-Paavalin linnoitus oli ensimmäinen kohde, jonne menimme Pietarissa. Se sijaitsi Jänissaarella ja menimme sinne bussilla.
 Pietari-Paavalin linnoituksessa oli muun muassa muuri, vankila, keskiajan kidutusvälinemuseo ja Pietari-Paavalin katedraali. Osa meistä pääsi käymään esimerkiksi vankilassa, mutta meidän ryhmä pääsi käymään vain Pietari-Paavalin katedraalissa lippuongelmien takia. Katedraalissa pääsi näkemään Venäjän tsaarien hautoja. Tämä oli hieno nähtävyys, vaikka kaikkiin paikkoihin ei päästykään.



Elli ja Penelope


Kävelykierros Pietarissa

Keskiviikkona kävimme koulussa ja luonnontieteen museossa, minkä jälkeen lähdimme kävelemällä katsomaan nähtävyyksiä. Näimme Talvipalatsin, Vaskiratsastajapatsaan ja Iisakin kirkon.
Talvipalatsi oli todella iso ja kaunis. Vaskiratsastajapatsaasta sai hyviä kuvia. Iisakin kirkon kupoli oli aivan ällistyttävän hieno. Siihen on käytetty sata kiloa kultaa. Kävelykierroksen loputtua suuntasimme metroasemalle, jonka metrolla menimme Nevski prospektille.

EV ja Lauri


Eläintieteellinen museo

Kävimme toisena matkapäivänä Pietarin Eläintieteellisessä museossa. Se on Venäjän ja Euroopan suurin eläintieteen museo. Menimme museoon sisään ja veimme takit narikkaan. Opettajat olivat ostaneet liput meille valmiiksi, joten pääsimme lähes heti kiertelemään museoon pienryhmissä.

Ensimmäisessä huoneessa oli paljon isoja vesieläimiä täytettynä ja niiden luurankoja sekä muita täytettyjä eläimiä. Siitä jatkoimme toisiin huoneisiin, joissa oli myös paljon erilaisia eläimiä, niin isoja kuin pieniäkin. Lisäksi museon yläkerrassa oli näyttely hyönteisistä.  Pietarin Eläintieteellinen museo oli kaikkien mielestä oikein mielenkiintoinen.



Reetta, Kaisla, Leevi ja Anton


Pietarhovi

Pietarhovissa oli paljon suihkulähteitä. Suihkulähteet olivat kultaisia ja hienoja. Suihkulähteet avattiin klo 11. Siellä oli myös jokin palatsi, jossa keisari vietti kesää.
Pietarhovi on Suomenlahden rannalla. Siellä on paljon kukkaistutuksia. Oli kiva käydä Pietarhovissa.

Onni, Kalle ja Sara


Samaan aikaan Lappeenrannassa

Koulussa teimme posterit, katsoimme elokuvan, piirsimme sarjakuvan ja pelasimme pingistä musiikin tunnilla. Minun mielestä se oli aika erilaista, että meitä oli vain viisi. Se oli kivaa ja hauskaa!

AM 

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Pietarin nähtävyydet


Rakensin Osman kanssa pienoismallin Amiraliteetistä. Muutkin 4.-luokkalaiset tekivät jostakin Pietarissa sijaitsevasta rakennuksesta pienoismallin. Amiraliteettiin tarvitsimme maitopurkkeja, vessapaperirullia, teippiä, liimaa, sakset ja värikyniä. Työ eteni nopeasti. Emme tehneet ihan suunnitelman mukaan, mutta ainakin minä olen tyytyväinen lopputulokseen. Työskentely sujui hyvin eikä lähes mikään mennyt pieleen. 

Kuuno Liminka, 4. luokka







Me teimme projektin Pietarin nähtävyyksistä. Tein parini kanssa Venäläisestä museosta työn. Valitsimme työn aiheen, koska se näytti helpolta, mutta ei ollut. Työhön käytimme seitsemää maitopurkkia ja A3-paperia, johon piirsimme työn julkisivun. Työn aloitimme tekemällä suunnitelman. Sitten me teimme seitsemästä maitopurkista rakennuksen muodon. Lopuksi teimme julkisivun ja kuvasimme työn. Projektin tekeminen oli kivaa mutta työlästä ja vähän vaikeaa.

Nella Voutilainen ja Sanni Mäkiranta, 4. luokka




tiistai 27. maaliskuuta 2018

Koulumme talviolympialaiset


Perjantaina toinen maaliskuuta juuri ennen hiihtolomaa koulussamme järjestettiin olympialaiset. Päivän alussa kokoonnuttiin koulun pihalle ja jakaannuttiin kymmeneen eri maahan. Jokainen sai olla koulukumminsa kanssa samassa maassa. Mailla oli iso omat lippukyltit. Maita olivat esimerkiksi Ruotsi, Norja, Japani ja Ranska. Suomea ja Venäjää ei kuitenkaan ollut mukana. Nämä kymmenen maata jaettiin viiteen ryhmään ja ryhmät kiersivät kaikki pisteet. Pisteissä ryhmän maat kisasivat toisiaan vastaan.

Ihan päivän aluksi Mervi-ope kertoi meille olympialaisten historiasta. Olympiatulen kantoi Jutta Surakka. Tuli kannettiin lumikasan päälle olympialaisten ajaksi. Sitten kilpailut alkoivat. Lajeina olivat curling, pulkanveto, Kahootin pelaaminen, pallon heitto koriin, hyppynarulla hyppiminen, maiden lajitteleminen oikeisiin maanosiin ja ihmispyramidit. Curling ja pulkanveto olivat ulkopisteitä. Muut kolme pistettä olivat sisällä. Olympialaisten lopuksi sammutettiin olympiatuli.

Omia kokemuksia:

Aivi: "Minulla on kaksi esikouluikäistä kummioppilasta. He pelasivat kanssani Norjassa. Kilpailimme Slovakiaa vastaan. Voitimme kaikissa lajeissa paitsi pyramideissa, koska emme ehtineet käydä siellä."

Taika: "Minullakin on kaksi kummioppilasta esikoulusta. Kilpailin heidän kanssaan USA:ssa. Pelasimme Ranskaa vastaan. Mielestäni oli tyhmää, kun meille ei kerrottu, voitimmeko Ranskan vai emme."

Otto: "Minulla on kummilapsi Rasmus eskarista. Kuuluimme Saksan joukkueeseen.  Kuljimme yhdessä ja autoin häntä mm. laskemalla hänen hyppynaryhypyt. Kisasimme Kiinaa vastaan. Voitimme aika monessa lajissa. Se oli kivaa.  Kaiken kaikkiaan päivä oli mukava alku lomalle."

Tomi: "Minulla on kummitettavana Roope eskarista. Vedin häntä pulkassa ja autoin muutenkin eri pisteillä. Minusta heittocurling oli hauskinta. Me kuuluimme Japanin joukkueeseen.  Onnistunut päivä kaikin puolin. Oltiin sisällä ja ulkona."



Tekijät: Aivi ja Taika viidenneltä luokalta + Raija-ope

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Eskarimummi


Lappeenrannan yksikön eskarilaisilla on ikioma eskarimummi Irma. Irma on eläkepäiviä viettävä luokanopettaja, joten lasten kanssa toimiminen on hänelle erittäin tuttua.

Eskarimummi vierailee luonamme kerran kuukaudessa ja vierailuja odotetaan innolla.
Vierailujen alussa vaihdamme kuulumiset. Jokainen eskarilainen saa kertoa kuluneiden viikkojen mieleenpainuvimmat tapahtumat ja samalla pääsemme kuulemaan, mitä eskarimummi on tehnyt. Eskarimummi on innokas lukemaan kirjoja. Vieraillessaan luonamme hän lukee meillekin satuja. Sadut ovat mielenkiintoisia ja välillä jännittäviä ja niitä jaksetaan kuunnella tarkasti. Loppuajan saamme leikkiä ja pelata eskarimummin kanssa.

Parasta eskarimummissa on se, että hän tykkää vierailla luonamme lukemassa satuja.

Kirjoittajat: Olivia ja Terhi

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Terveysmessuilta harraste- ja ravintovinkkejä


Koulussamme vietettiin 20.1.2018 avoimien ovien päivää. 4. ja 8. luokan oppilaat huoltajineen olivat järjestäneet Liikunta- ja terveysmessut. Koulun alasalissa esittäytyivät eri lajien harrastajat: Imatran Ketterän jääkiekkoilijat, Saimaan muodostelmaluistelijat, Einolan tallin ratsastajat, Imatran voimistelijat, Imatran liikuntaseuralaiset, laskettelijat, partiolaiset, Rubik-harrastajat, karatekat ja judoilijat.

Terveysmessuosastoilla tutustuttiin terveelliseen ruokavalioon ja saatiin maistiaisia. Muilla pisteillä muistutettiin unen, rentoutumisen ja harrastusten tärkeydestä. Jaakkiman opiston opiskelijat olivat järjestäneet liikuntaan ja terveyteen liittyviä QR-kooditehtäviä eri puolille koulua.


4. luokan koulureportterit (Eino, Juuso ja Tuuli) haastattelivat messuilla kävijöitä. Tässä heidän yhteenvetonsa:

Haastattelimme yhdeksää messuilla kävijää, jotka olivat eri-ikäisiä. Tekemiemme haastattelujen perusteella kävijät viihtyivät hyvin. Kiinnostavia olivat esim. terveellinen ruokavalio, laskettelu ja Rubikin kuutiot. Mukavimpia pisteitä olivat karate, jääkiekko, laskettelu, voimistelu ja partio.
Suurin osan haastatelluista tuli tutustumaan messuihin, koska heidän lapsensa opiskelee Itä-Suomen koulussa.

Melkein kaikki oppivat jotain uutta messuilla. Suurin osa ei harrastanut samoja lajeja, joita koululla esiteltiin. Haastatelluista yksi harrasti laskettelua ja jääkiekkoa, toinen taas karatea ja yksi myös liikuntaa.

Koulureportterien kommentit lopuksi:
*haastattelu oli jännittävää, mutta kivaa
*mukavaa, että ihmiset suhtautuivat haastatteluihin myönteisesti ja vastasivat kysymyksiin reippaasti

Kiitos kaikille haastatteluumme osallistuneille!




torstai 1. helmikuuta 2018

Petteri Orpon vierailu 9. luokassa


Maanantaina 8. tammikuuta saimme tietää, että valtiovarainministeri Petteri Orpo tulee vierailulle kouluumme keskiviikkona 10. tammikuuta. Olimme kaikki innoissamme, koska onhan se aina hienoa, kun juuri meidän koulullemme tulee korkea-arvoisia vieraita. Mietimme etukäteen kysymyksiä. Valitsimme  myös henkilöt, jotka pääsisivät kysymään kysymykset ministeriltä.

Ministerin vierailua edeltävän tunnin aikana tunnelma luokassa oli todella jännittynyt. Jännitys kohosi entisestään, kun näimme, että pihalla käveli turvamies. Lopputunnin ajan teimme tehtäviä, vaikka ajatuksissamme pyöri tehtävien sijaan se, milloin ministeri oikein tulee.

Oppituntimme loppui. Ministerin piti tulla heti silloin, mutta hän tuli pari minuuttia myöhässä, mikä tuntui meistä pitkältä ajalta. Vihdoin näimme oven viereisestä ikkunasta, että Petteri Orpo tulee. Kun hän astui sisään, istuimme hiljaa jännittyneinä paikoillamme. Tunnelma rentoutui, kun ministeri tervehti meitä tuttavallisesti sanomalla "Moi".


Petteri Orpo esitteli itsensä, minkä jälkeen hän vastasi kysymyksiimme. Meillä oli yhteensä kuusi aika erilaista kysymystä. Ne käsittelivät lukemista, opiskelua ja Suomen taloustilannetta. Petteri Orpon vastaukset olivat hyviä, muuta niistä kuitenkin huomasi, että hän on poliitikko. Ne olivat selkeitä, laajoja ja niistä oppi uusia asioita. Opin muun muassa sen, että Petteri Orpo on optimistinen Suomen talouden suhteen ja hänen lempikirjansa on Taru sormusten herrasta. Petteri Orpo sanoi myös, että elämässä kannattaa aina uskoa hyvään.

Minusta oli hienoa tavata valtiovarainministeri, koska onhan se kiva tietää, kuka päättää Suomen raha-asioista. Hän vaikutti oikein mukavalta ja asialliselta mieheltä. Meidän luotamme Petteri Orpo jatkoi matkaansa Immolaan Rajavartiolaitoksen vieraaksi.

Teksti: Aksia Söderlund
Kuvat: Maksim Rugojev



keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Joensuun yksikön avoimet ovet lauantaina 20.1.2018


Kaikilla oppilailla oli lauantaina koulua kello 9–13. Meillä kolmosilla ensimmäinen oppitunti oli liikuntaa. Liikunnassa oli luistelua. Seuraava oppituntimme oli kuvista, jossa piirsimme punatulkkuja. Sitten oli ruokailu. Ruokana oli lihapihvejä. Vietimme välitunteja sisällä ja ulkona. Sitten meillä oli musiikin tunti, jossa lauloimme, tanssimme ja soitimme. Viimeinen oppituntimme oli venäjää. Esitimme sadun Pullapoika eli venäjäksi Колобок. Vanhemmat tykkäsivät. Satu oli hauska.

Välitunneilla sai käydä vanhempainyhdistyksen kahviosta ostamassa herkkuja. Oppilaskunta järjesti salissa temppuradan.


Teksti ja kuvat: Heidi ja Anri, 3lk

tiistai 2. tammikuuta 2018

Leo Tolstoi: Anna Karenina

Anna Karenina on Leo Tolstoin kirjoittama tarina 1870-luvun Moskovasta ja Pietarista. Kirja kertoo elävästi pietarilaisen virkamiehen vaimosta, Anna Kareninasta, joka sattuman kautta tutustuu kreivi Vronskiin ja rakastuu tähän palavasti. Teos kuvaa laajasti kaupunkien seurapiirejä ja tasapainoilua niiden ja kulissien takaisen elämän välillä.

Teoksen päähenkilö on Anna Karenina. Hän on luonteeltaan hyvin ystävällinen ja älykäs. Iloisen ja asiallisen luonteensa vuoksi hän on seurapiireissä hyvin pidetty henkilö. Sisimmässään Anna Karenina on kuitenkin epävarma ja ajoittain tyytymätön elämäänsä. Ulkonäöltään hän on kaunis. Hän on normaalivartaloinen, tummahiuksinen ja hänellä on selkeät kasvonpiirteet. Anna Karenina on naimisissa, mutta rakastunut toiseen mieheen. Elämässään hän tavoittelee onnea suuren rakkautensa kanssa yrittäen silti säilyttää asemansa Pietarin seurapiireissä. Tarinan edetessä ja asioiden mutkistuessa hänestä kuitenkin paljastuu synkkä ja hauras puoli, joka vaikuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomalla tavalla.

Anna Kareninan tapahtumapaikkoja ovat Pietari ja Moskova, joissa sijaitsee kirjan henkilöiden asuntoja ja huviloita. Henkilöiden kodit edustavat ylimystön tyyliä ja ovat melko prameita ja nykypäivään verrattuna museomaisia. Kirjassa kerrotaan myös työväenluokan asumisesta, mutta huomattavasti vähemmän. Työväenluokka asuu tietysti ylimystöä vaatimattomammin ja kompaktimmin. Maaseutua  kuvataan kauniiksi, avaraksi ja harvaanasutuksi. Kaupunkia kuvataan aika vähän, koska kuvaus keskittyy lähinnä juuri asumiseen. Pietarin ja Moskovan tunnettuja paikkoja tai nähtävyyksiä tekstissä ei näy.

Venäläisyys näkyy teoksessa selkeästi. Tapakulttuuriin liittyy selkeästi teitittely. Yhdestä henkilöstä voidaan puhua useilla eri nimillä riippuen siitä, kuka puhuu. Henkilöstä saatetaan käyttää pelkkää etunimeä, lempinimeä, etunimeä ja isännimeä tai etunimeä ja sukunimeä, joten koko ajan täytyy olla todella tarkkana siitä, kenestä puhutaan. En ole aikaisemmin lukenut venäläistä kirjallisuutta, enkä siksi tunne sen kielellisiä tai kerronnallisia piirteitä. Sen kuitenkin huomasin, että teoksessa suosittiin pitkiä virkerakenteita ja yksi virke saattoi olla jopa yhden kappaleen pituinen

Kirjassa näkyy selkeänä teemana onnen tavoittelu ja toisaalta myös onnen hauraus. Anna Karenina tavoittelee onnea rakkautensa kanssa ja auttaa myös muita löytämään sen. Toisaalta teos kuvaa osuvasti sitä, kuinka pienet asiat voivat saada asiat täysin toiselle tolalle, eivätkä välttämättä aina hyvään suuntaan.

Anna Karenina oli tavallaan kiinnostava, mutta myös melko raskas luettava. Virkkeet olivat välillä todella pitkiä ja tämän vuoksi lauseen pääasia meinasi välillä joutua hukkaan. Miljöötä ja esimerkiksi henkilöiden vaatteita kuvailtiin erittäin yksityiskohtaisesti, välillä mielestäni aivan liian pitkästi. Toisaalta kuvaukset olivat taidokkaasti toteutettuja ja saivat lukijan ajattelemaan tapahtumapaikkoja ja sen ajan elämää. Välillä tuntui, että tapahtumat eivät edenneet kirjassa ollenkaan ja jotain tiettyä ja melkoisen vähäpätöistä tapahtumaa kuvattiin monta monituista sivua. Tämä teki ainakin itselleni lukemisen välillä melkoisen puuduttavaksi. Loppuratkaisu oli mielestäni hiukan tylsä ja ennalta arvattava. Pidin kuitenkin siitä, että silloin kun jotain tapahtui, tapahtumasta kerrottiin tarkasti eikä mikään jäänyt epäselväksi. Myös kirjan kieli oli kiinnostavaa. En kuitenkaan suosittele teosta sellaiselle, joka ei normaalisti lue paljon juuri sen pituuden (910 sivua) ja melko yksityiskohtaisen kerronnan vuoksi.

Teksti: Emma

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.


Uusia lukukokemuksia itänaapurista

Piru ja muita kertomuksia -novellikokoelman kaikkien novellien tapahtumat sijoittuvat Tarusa-nimisen kaupungin ympäristöön. Tarusaa ei kuitenkaan suuremmin kuvailla teoksessa, mutta kirjaa lukiessa siitä selvisi hieman tietoa. Tarusa on hyvin pieni kaupunki Moskovan lähellä, joka sijaitsee Tarusa-joen varrella. Tarusassa on muutamia suurempia kartanoita, sekä normaaleja venäläisiä taloja, joissa asustaa lapsiperheitä. Novelleissa mainittiin myös muutamaan otteeseen Venäjän pääkaupunki Moskova. Tämä johtuu osittain siitä, että Tarusa sijaitsee Moskovan lähellä.

Teoksen kirjoittaja Marina Tsvetajeva on itse kirjan päähenkilö. Hänen ikä vaihtelee teoksen aikana, sillä kokoelman novellit sijoittuvat suurelle aikavälille. Marina on kiinnostunut paljon ympärillä tapahtuvista asioista. Hän on silti myös rauhallinen ja hyväkäytöksinen. Marinalla on todella läheiset suhteet hänen perheeseensä, ja etenkin hänen siskoonsa.

Äidin-satu novellissa Marinan ja hänen siskonsa äiti kertoo opettavaisen sadun. Äidin idea kertoa satu lähti siitä, kun hänen tyttärensä halusivat tietää kumpaa hän rakastaa enemmän. Äidin tavoite novellissa on sadun välityksellä opettaa kahdelle tyttärelleen, että hän rakastaa heitä molempia yhtä paljon.

Äidin-satu novellissa päällimmäisenä teemana on lähimmäisen rakkaus. Teoksen teema tulee monta kertaa ilmi, kun äiti kertoo satua tyttärilleen. Selkeimmin teema tulee esille, kun äiti on tilanteessa, jossa hänen pitäisi luopua toisesta tyttärestään, mutta hän uhraisi mieluummin oman henkensä.

Lukemassani kirjassa tuli heti ensimmäisillä sivuilla vastaan venäläisiä piirteitä. Esimerkiksi kirjailija kertoo tekstissään heti perheestään ja käyttää siskostaan nimeä Asja. Asja on siis on lempinimi Annalle. Kertoja Marina käyttää itsestään myös tekstin aikana nimitystä Musja. Tekstissä myös huomaa, kuinka tärkeä uskonto on hänelle. Tämä asia viittaa siis venäläisyyteen, sillä Venäjällä uskonto on enemmän mukana arkipäiväisessä elämässä verrattuna Suomeen.

Jälkikäteen teoksesta jäi mieleeni hieman sekava olo. Teoksen ensimmäiset novellit olivat helpommin ymmärrettävissä kuin jälkimmäiset novellit. Jälkimmäisissä novelleissa oli pitkiä virkkeitä, joka oli yksi syy, miksi tekstiä oli vaikea ymmärtää. Tosin en ole aiemmin lukenut hirveästi novelleja, joten en voi kritisoida tai vertailla teosta muihin novellikokoelmiin.

Teksti: Nuutti

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.



Sergei Gluhovski: Metro 2033

Metro 2033 on ydinsodan jälkeiseen Moskovaan sijoittuva scifi-kirja. Vaikka kirja onkin venäläisen kirjailijan kirjoittama, venäläisyys näkyy kirjassa vain lähinnä ihmisten nimien ja kirjassa mainittujen paikkojen myötä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Moskovaan, lähinnä sen metroon, koska ydinsota on tehnyt maanpinnasta ihmiselle asuinkelvottoman. Metrokaan ei ole järin hyvässä kunnossa. Tunnelit ovat osittain romahtaneita ja homeisia. Asemilla, joissa ihmiset asuvat, on likaista ja valaistus on huono. Toki on myös asemia, jotka ovat hyväkuntoisia, kunnostettuja ja valaistuja, mutta niitä on huomattavasti vähemmän. Metro ei ole myöskään turvallinen paikka. Sairaudet ja säteilyn synnyttämät mutantit vainoavat useita asemia.

Teoksen päähenkilö on vähän yli 20 vuotta vanha Artjom, jonka vanhemmat kuolivat hänen ollessaan pieni. Artjom on utelias ja haluaa auttaa muita. Joskus häntä ärsyttääkin, kun häntä pidetään liian nuorena ja kokemattomana, eikä hänen siksi anneta osallistua kaikkiin operaatioihin. Artjom asuu VDNH-asemalla, joka on lähiaikoina joutunut useiden mutanttien hyökkäysten kohteeksi. Artjom saa tehtäväkseen viedä salaperäinen viestin Polikseen, metron loisteliaimpaan asemaliittoon, jossa voitaisiin mahdollisesti auttaa VDNH:n ja samalla koko metron tilannetta. Kuten arvata saattaa, matka ei suju ongelmitta, vaan Artjom kokee matkallaan useita vaaroja ja pääsee perille useiden mutkien kautta.

Kirja käsittelee ihmiskunnan selviytymistä maan alla, paikassa, jonne se on omien tekojensa seurauksena pakotettu menemään. Ihmisestä, joka on pitkään hallinnut maailmaa ja alistanut muut lajit tahtoonsa, on tullut pelkkä tunnelirotta, joka joutuu taistelemaan selviytymisensä puolesta.

Teoksen aihe on hyvä ja sen idea on nerokas. Toteutus sen sijaan ei ole mielestäni yhtä hyvä. Kirja on kyllä tapahtumarikas ja jännitystä ei puutu, mutta jotain se jää vielä kaipaamaan. Ehkäpä se johtuu siitä, että kirjan lukemisen aikana ainakaan itselleni ei tullut sellaista tunnetta, että on pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myöskin kirjan lukeminen oli aika katkonaista ja vaivalloista, koska siinä mainittiin paljon metroasemia, joiden sijainti piti sitten aina tarkistaa kirjan ohessa olevasta metrokartasta. Ehkäpä Moskovassa asuvalle kirjan lukeminen olisi helpompaa, kun tietäisi paikkoja jo etukäteen. Kirjalle on julkaistu myös jatko-osa, Metro 2034, mutta sen verran vakuuttava tämä kirja ei ollut, että haluaisin lukea sille jatkoa.

Teksti: Maija

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.