Lappeenrannan yksikössä vietettiin avointen ovien päivää 21. tammikuuta. Yhdeksäsluokkalaisilla oli kullakin omat tehtävänsä, osa oppaina, osa ohjaajina, ja joillakin tunneilla heitä nähtiin apuopettajina. Aamutunteina iso osa kävijöistä oli koulun oppilaiden vanhempia tai kavereita.
Päärakennuksessa pääsimme keskustelemaan erään lapsen äidin kanssa.
Minkä ikäinen tyttäresi on?
– 3 vuotta.
Aikooko hän tulla tähän kouluun?
– Mahdollisesti aikoo tulla, isoveli on jo täällä.
Millä luokalla hän on?
– Nelosella.
Mistä kuulitte tästä koulusta?
– Alun perin? En muista enää... Asuttiin silloin Helsingissä ja oltiin muuttamassa Lappeenrantaan ja kaverini lapsi oli jo tässä koulussa. Etsin silloin kouluvaihtoehtoja pojalle.
Miksi juuri tämä koulu eikä esimerkiksi Kesämäen koulu?
– Ai siihen englanninkieliseen?
Niin vaikka.
– Mun mielestä tää on parempi, koska englannin kieltä oppii joka paikasta ja musta se on rikkaus et osaa paljon kieliä.
Kiitos.
– Olkaa hyvä.
Aamupäivän aikaan mediateekin temppuradalla oli käynyt paljon enemmän ysejä kuin kohdeyleisöön kuuluneita lapsia, joita oli käynyt vain kaksi. Pari ysiä väritti alun perin lapsille tarkoitettua värityskuvaa. Kaikista tärkeimpään kysymykseen emme vielä saaneet vastausta: missä olivat lapsille tarkoitetut karkit?
Päivän lopuksi pari kysymystä yhdeksäsluokkalaiselta, joka oli vahtimassa temppurataa.
Onko täällä ollut paljonkin porukkaa?
– Enemmän kuin viime vuonna. Ehkä kolme tai neljä lasta sinä aikana, kun oon ollut vahtimassa. Aamulla enemmän kuin iltapäivällä.
Mitä mieltä olet tästä poikkeuksellisesta koulupäivästä?
– On parempi näin, kuin että olisi normaaleja tunteja.
Mitä mieltä olet koulupäivän pituudesta?
– Ihan sopiva lauantaiksi.
Päivä sujui hyvin ja kaikki lähtivät iloisin mielin kotiin viettämään viikonloppuaan kauniissa keväisessä säässä.
Teksti ja kuva: Tuuli ja Veera, 9. luokka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti