tiistai 2. tammikuuta 2018

Leo Tolstoi: Anna Karenina

Anna Karenina on Leo Tolstoin kirjoittama tarina 1870-luvun Moskovasta ja Pietarista. Kirja kertoo elävästi pietarilaisen virkamiehen vaimosta, Anna Kareninasta, joka sattuman kautta tutustuu kreivi Vronskiin ja rakastuu tähän palavasti. Teos kuvaa laajasti kaupunkien seurapiirejä ja tasapainoilua niiden ja kulissien takaisen elämän välillä.

Teoksen päähenkilö on Anna Karenina. Hän on luonteeltaan hyvin ystävällinen ja älykäs. Iloisen ja asiallisen luonteensa vuoksi hän on seurapiireissä hyvin pidetty henkilö. Sisimmässään Anna Karenina on kuitenkin epävarma ja ajoittain tyytymätön elämäänsä. Ulkonäöltään hän on kaunis. Hän on normaalivartaloinen, tummahiuksinen ja hänellä on selkeät kasvonpiirteet. Anna Karenina on naimisissa, mutta rakastunut toiseen mieheen. Elämässään hän tavoittelee onnea suuren rakkautensa kanssa yrittäen silti säilyttää asemansa Pietarin seurapiireissä. Tarinan edetessä ja asioiden mutkistuessa hänestä kuitenkin paljastuu synkkä ja hauras puoli, joka vaikuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomalla tavalla.

Anna Kareninan tapahtumapaikkoja ovat Pietari ja Moskova, joissa sijaitsee kirjan henkilöiden asuntoja ja huviloita. Henkilöiden kodit edustavat ylimystön tyyliä ja ovat melko prameita ja nykypäivään verrattuna museomaisia. Kirjassa kerrotaan myös työväenluokan asumisesta, mutta huomattavasti vähemmän. Työväenluokka asuu tietysti ylimystöä vaatimattomammin ja kompaktimmin. Maaseutua  kuvataan kauniiksi, avaraksi ja harvaanasutuksi. Kaupunkia kuvataan aika vähän, koska kuvaus keskittyy lähinnä juuri asumiseen. Pietarin ja Moskovan tunnettuja paikkoja tai nähtävyyksiä tekstissä ei näy.

Venäläisyys näkyy teoksessa selkeästi. Tapakulttuuriin liittyy selkeästi teitittely. Yhdestä henkilöstä voidaan puhua useilla eri nimillä riippuen siitä, kuka puhuu. Henkilöstä saatetaan käyttää pelkkää etunimeä, lempinimeä, etunimeä ja isännimeä tai etunimeä ja sukunimeä, joten koko ajan täytyy olla todella tarkkana siitä, kenestä puhutaan. En ole aikaisemmin lukenut venäläistä kirjallisuutta, enkä siksi tunne sen kielellisiä tai kerronnallisia piirteitä. Sen kuitenkin huomasin, että teoksessa suosittiin pitkiä virkerakenteita ja yksi virke saattoi olla jopa yhden kappaleen pituinen

Kirjassa näkyy selkeänä teemana onnen tavoittelu ja toisaalta myös onnen hauraus. Anna Karenina tavoittelee onnea rakkautensa kanssa ja auttaa myös muita löytämään sen. Toisaalta teos kuvaa osuvasti sitä, kuinka pienet asiat voivat saada asiat täysin toiselle tolalle, eivätkä välttämättä aina hyvään suuntaan.

Anna Karenina oli tavallaan kiinnostava, mutta myös melko raskas luettava. Virkkeet olivat välillä todella pitkiä ja tämän vuoksi lauseen pääasia meinasi välillä joutua hukkaan. Miljöötä ja esimerkiksi henkilöiden vaatteita kuvailtiin erittäin yksityiskohtaisesti, välillä mielestäni aivan liian pitkästi. Toisaalta kuvaukset olivat taidokkaasti toteutettuja ja saivat lukijan ajattelemaan tapahtumapaikkoja ja sen ajan elämää. Välillä tuntui, että tapahtumat eivät edenneet kirjassa ollenkaan ja jotain tiettyä ja melkoisen vähäpätöistä tapahtumaa kuvattiin monta monituista sivua. Tämä teki ainakin itselleni lukemisen välillä melkoisen puuduttavaksi. Loppuratkaisu oli mielestäni hiukan tylsä ja ennalta arvattava. Pidin kuitenkin siitä, että silloin kun jotain tapahtui, tapahtumasta kerrottiin tarkasti eikä mikään jäänyt epäselväksi. Myös kirjan kieli oli kiinnostavaa. En kuitenkaan suosittele teosta sellaiselle, joka ei normaalisti lue paljon juuri sen pituuden (910 sivua) ja melko yksityiskohtaisen kerronnan vuoksi.

Teksti: Emma

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti