Sergei Gluhovski: Metro 2033

Metro 2033 on ydinsodan jälkeiseen Moskovaan sijoittuva scifi-kirja. Vaikka kirja onkin venäläisen kirjailijan kirjoittama, venäläisyys näkyy kirjassa vain lähinnä ihmisten nimien ja kirjassa mainittujen paikkojen myötä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Moskovaan, lähinnä sen metroon, koska ydinsota on tehnyt maanpinnasta ihmiselle asuinkelvottoman. Metrokaan ei ole järin hyvässä kunnossa. Tunnelit ovat osittain romahtaneita ja homeisia. Asemilla, joissa ihmiset asuvat, on likaista ja valaistus on huono. Toki on myös asemia, jotka ovat hyväkuntoisia, kunnostettuja ja valaistuja, mutta niitä on huomattavasti vähemmän. Metro ei ole myöskään turvallinen paikka. Sairaudet ja säteilyn synnyttämät mutantit vainoavat useita asemia.

Teoksen päähenkilö on vähän yli 20 vuotta vanha Artjom, jonka vanhemmat kuolivat hänen ollessaan pieni. Artjom on utelias ja haluaa auttaa muita. Joskus häntä ärsyttääkin, kun häntä pidetään liian nuorena ja kokemattomana, eikä hänen siksi anneta osallistua kaikkiin operaatioihin. Artjom asuu VDNH-asemalla, joka on lähiaikoina joutunut useiden mutanttien hyökkäysten kohteeksi. Artjom saa tehtäväkseen viedä salaperäinen viestin Polikseen, metron loisteliaimpaan asemaliittoon, jossa voitaisiin mahdollisesti auttaa VDNH:n ja samalla koko metron tilannetta. Kuten arvata saattaa, matka ei suju ongelmitta, vaan Artjom kokee matkallaan useita vaaroja ja pääsee perille useiden mutkien kautta.

Kirja käsittelee ihmiskunnan selviytymistä maan alla, paikassa, jonne se on omien tekojensa seurauksena pakotettu menemään. Ihmisestä, joka on pitkään hallinnut maailmaa ja alistanut muut lajit tahtoonsa, on tullut pelkkä tunnelirotta, joka joutuu taistelemaan selviytymisensä puolesta.

Teoksen aihe on hyvä ja sen idea on nerokas. Toteutus sen sijaan ei ole mielestäni yhtä hyvä. Kirja on kyllä tapahtumarikas ja jännitystä ei puutu, mutta jotain se jää vielä kaipaamaan. Ehkäpä se johtuu siitä, että kirjan lukemisen aikana ainakaan itselleni ei tullut sellaista tunnetta, että on pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myöskin kirjan lukeminen oli aika katkonaista ja vaivalloista, koska siinä mainittiin paljon metroasemia, joiden sijainti piti sitten aina tarkistaa kirjan ohessa olevasta metrokartasta. Ehkäpä Moskovassa asuvalle kirjan lukeminen olisi helpompaa, kun tietäisi paikkoja jo etukäteen. Kirjalle on julkaistu myös jatko-osa, Metro 2034, mutta sen verran vakuuttava tämä kirja ei ollut, että haluaisin lukea sille jatkoa.

Teksti: Maija

Imatran yhdeksäsluokkalaiset ovat syksyn aikana tutustuneet venäläiseen kirjallisuuteen. Osa luki klassikoita ja osa uudempaa kirjallisuutta.