maanantai 31. lokakuuta 2016

Luetko sinä? -kampanja: Kertomus välittämisestä

Joensuun yksikön kahdeksasluokkalaiset osallistuivat valtakunnalliseen Luetko sinä -kampanjaan, jossa he lukivat Nadja Sumasen novellin Hihnan päässä elämä sanomalehti Karjalaisesta ja arvostelivat sen.

Kertomus välittämisestä 

Miten voi oppia välittämään jostain toisesta, mistä ei vaan yksinkertaisesti pidä? Se on rakkautta ja totista sellaista. Tästä kertoo Nadja Sumasen novelli nimeltä Hihnan päässä elämä (Karjalainen).

Päähenkilö ei voi sietää koiria. Hän pitää enemmän elektroniikasta, mutta vanhemmathan sitä eivät ymmärrä. Hän saa kuulla, että samalla kadulla etsitään koiran ulkoiluttajaa korvauksen kera. Hän oli jo pitkään haaveillut uudesta puhelimesta ja päätti ruveta työhön. Novelli kertoo tytöstä tai pojasta, joka haluaa kovasti uutta puhelinta ja on valmis tekemään rahojen eteen mitä tahansa, vaikka ulkoiluttamaan koiraa. Kuolaavaa koiraa, jonka kanssa pitää lähteä ulos säällä kuin säällä. Ja lenkistä ei tulisi mitään, kun pitäisi kieltää koiraa tunkemasta nenäänsä joka paikkaan.

Koiranpennun omisti vanhuspariskunta. Koiran nimi oli Pax. Koira oli hieman villi, joten sen kanssa riitti työtä. Kun hän oli ulkoiluttanut koiraa viikon, koira alkoi kiintyä häneen niin kuin hänkin koiraan. Pax oli onneton, koska sen omistajat eivät leikkineet sen kanssa. Mietin tässä kohtaa novellia, että minkä takia he olivat hankkineet koiran, jos eivät rakastaisi sitä tai kunnioittaneet koiran tarpeita?

Hän halusi sen itselleen, hän tunsi myötätuntoa tätä koiraa kohtaan. Yhtenä päivänä, kun hän tuli hakemaan Paxia ulos, edessä oli surullinen todellisuus. Paxin omistajat eivät pystyneet enää huolehtimaan koirasta. Sauli, Paxin omistaja, oli ennen ollut metsästäjä ja päähenkilö pelkäsi, että koira ammuttaisiin, jotta siitä päästäisiin eroon.

Novellin jännittävin kohta oli, kun Sauli oli aikeissa ampua Paxin. Minusta novelli oli kiinnostava ja omalla tavallaan jännittävä. Pidin novellissa eniten siitä, miten päähenkilö pystyi alkamaan rakastamaan jotain sellaista, mistä ennen ei ollut pitänyt. Pidin hänen luonteestaan, se on päättäväinen ja tomera. Pidin siitä eniten, kun hän halusi kovasti uutta puhelinta ja ajatteli kuitenkin koiran parasta. Jos pitäisi antaa novellille arvosana 1-10 väliltä, antaisin yhdeksän, koska tämä oli yksi parhaimmista novelleista, mitä olen koskaan lukenut. Novelli olisi voinut olla pidempi, mutta novellien idea on olla lyhyitä. Tarinaan oli mukava syventyä. Osasin jo kuvitella, minkälaisia olivat hahmot ja ympäristö novellissa. Tarina ei ollut liian fantastinen vaan enemmän toden mukaisempi. Minulle tuli hieman mieleen novellista kirjasarja Jesse. Novellin jälkeen jäin miettimään eniten, kuka oli päähenkilö. Mikä oli hänen nimensä? Minkä ikäinen hän oli? Näihin kysymyksiin ei voi saada oikeaa vastausta. Itse ajattelin hänet tytöksi. Novellin luettuani voin suositella sitä lämpimästi kaikille.

Oona Parviainen, Itä-Suomen koulu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti