maanantai 31. lokakuuta 2016

Luetko sinä? -kampanja: Tavallinen kuin talutushihna

Joensuun yksikön kahdeksasluokkalaiset osallistuivat valtakunnalliseen Luetko sinä -kampanjaan, jossa he lukivat Nadja Sumasen novellin Hihnan päässä elämä sanomalehti Karjalaisesta ja arvostelivat sen.

Tavallinen kuin talutushihna

Vuoden 2016 Luetko Sinä? -kampanjaan on valittu Nadja Sumasen novelli Hihnan päässä elämä (Karjalainen).

Päähenkilö ei voi ymmärtää, miten joku jaksaa raahautua ulos monta kertaa päivässä eläimen takia. Miten kenelläkään riittää kärsivällisyys noukkia maasta joka ikinen kakkakikkare? Hän ei voi käsittää koiranulkoiluttajia ennen kuin hän alkaa ulkoiluttaa Paxia, vanhan pariskunnan pientä koiranpentua. Pikkuhiljaa päähenkilön innostus lisääntyy ja lopulta hän on valmis jopa ottamaan koiran itselleen. Hänen vanhempansa eivät ole kovin innostuneita ajatuksesta ennen erästä huhtikuista lauantaiaamua...

Ensimmäisen lukukerran jälkeen novellista ei oikein löytynyt mitään sanottavaa. Se vaikutti tylsältä ja mitäänsanomattomalta. En löytänyt siitä mitään teemaa, eikä se herättänyt mielenkiintoani. Novelli vaikutti siltä, kuin se olisi kirjoitettu vasta lukemaan opetteleville. Juoni meni liian hitaasti eteenpäin ja tekstissä kerrottiin itsestäänselviä asioita. Ensimmäisten kahden kappaleen jälkeen pystyi arvaamaan loppuratkaisun.

Novellin kerronta oli melko yksipuolista. Esimerkiksi päähenkilön ajatukset jäivät mysteeriksi lukijalle, vaikka novellissa oli minäkertoja. Päähenkilön nimeä eikä sukupuolta paljastettu, mutta arvelin että päähenkilö oli tyttö, koska hän jutteli novellissa vain äitinsä kanssa. Novellin hahmot ja tapahtumat olivat hyvin todentuntuisia, mutta melko tylsiä ja helposti arvattavissa olevia. Nykyaikaiset ja ajankohtaiset yksityiskohdat, kuten pakolaiset televisiossa lisäsivät todentuntuisuutta.

Novellin hyveisiin ei kuulu mielenkiintoinen ja mukaansatempaava kerronta, vaan pienet, lähes huomaamattomat yksityiskohdat, esimerkiksi äidin reilun kaupan banaanit. Novelli ei kuulu mieleenpainuvimpiin novelleihin, mitä olen lukenut, eikä siitä jää lopultakaan paljoa sanottavaa. Se on tavallisesta arjesta kertova ihan tavallinen tarina.

Lyyti Linjama, Itä-Suomen koulu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti